*

Vaihtoehtoinen tulevaisuus Mitä Suomessa ja maailmassa voisi tapahtua, jos PersKeKo-hallitus ja kaikki sen vastineet maailmalla löytäisivät aidon kompromissin...

Kuinkas Ylelle kävikään?

Muutakin mediaa järisyttävää oli tapahtunut. Tällä kertaa PersKeKo-hallituksen kolmen kopla ei kuitenkaan ollut asialla, vaan kaksi koplan nimittämää ministeriä. Jotkut yrittivät välillä pilkata tätä parivaljakkoa ompeluseuraksi, mutta aina sen verran hiljaa tai kaukana, ettei kumpikaan koskaan sitä kuullut, sillä todellisuudessa kolmen kopla oli enemmän ompeluseuramainen kuin nämä kaksi. Kun heillä vielä oli paljon yhteisiä näkemyksiä, oli yhteistyön tekeminen helppoa.

- Minua on jo pitkään vaivannut Yleisradio, Sanni Grahn-Laasonen sanoi. - Lottoarvonnat sain jo poistettua sieltä, mutta kyllä minua Ylen viihdetarjontakin vähän oudoksuttaa. Kuuluuko se muka oikeasti Ylen tehtäviin?

- "7§
Yhtiön tehtävänä on tuoda monipuolinen ja kattava julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Näitä ja muita julkisen palvelun sisältöpalveluja voidaan tarjota yleisissä viestintäverkoissa valtakunnallisesti ja alueellisesti.

Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti:
1) tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia;
2) tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä;
3) ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, tarjota mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen, painottaa lapsille suunnattuja ohjelmistoja sekä tarjota hartausohjelmia;
4) kohdella ohjelmatoiminnassa yhtäläisin perustein suomen- ja ruotsinkielistä väestöä, tuottaa palveluja saamen, romanin ja viittomakielellä sekä soveltuvin osin myös maan muiden kieliryhmien kielellä;
5) tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille;
6) edistää kulttuurien vuorovaikutusta ja ylläpitää ulkomaille suunnattua ohjelmatarjontaa;
7) välittää asetuksella tarkemmin säädettäviä viranomaistiedotuksia ja varautua televisio- ja radiotoiminnan hoitamiseen poikkeusoloissa.
" Anne Berner siteerasi. - Ehkä brittiviihde jotenkuten mahtuu tuohon "kulttuurien vuorovaikutukseen". Kotimaista "virikkeellistä viihdettä" ainakin jopa pitää tarjota, tarkoittanee Uutisvuotoa ja politiikka-aiheista fiktiota.

- No ehkä, Grahn-Laasonen myönsi. - Mutta voihan Yle-lakiakin muuttaa. Minusta budjetista voisi saman tien napata pois kaksi kolmannesta, ja jättää jäljelle vain opetus-, tiede ja ajankohtaisohjelmien tuottamisen ja lähettämisen.

- Silloin kyllä kotimainen tv- ja elokuvatuotanto loppuisivat kokonaan, Berner totesi. - Ei se olisi hyvä.

- Loppuisiko? Grahn-Laasonen kysyi. - Kyllä muut kanavat ainakin ennen ovat itsekin tuottaneet viihdettä, vieläpä sellaista viihdettä, jolle on ollut enemmän kysyntää kuin Yle-viihteelle.

- Kulttuuriviihde ainakin, Berner täsmensi. - Mutta jotain Ylelle kyllä täytyy ehdottomasti tehdä. Olen saanut niin paljon omituista palautetta alalta liittyen Ylen toimintaan, että hahmotan kyllä mikä Ylellä on ongelmana.

- Mitä palautetta? Grahn-Laasonen kysyi.

- Siellä järjestetään vähän väliä kaikenkarvaisia Ylen strategialuentoja mm. alan tekijänoikeusjärjestöille, ja strategia on eri riippuen siitä, kuka luentoa on vetämässä, pahimmillaan jopa sama henkilö saattaa pari kertaa vuodessa muuttaa mieltään Ylen strategiasta.

- Kuulostaa pahalta, Grahn-Laasonen sanoi.

- Lisäksi olen kuullut tapauksista, joissa pomo A sanoo ettei hän voi tehdä päätöstä, koska sen tekeminen kuuluu pomo B:lle, pomo B taas sanoo, ettei hän voi tehdä päätöstä, koska sen tekeminen kuuluu pomo C:lle, ja pomo C taas sanoo, ettei hän voi tehdä päätöstä, koska sen tekeminen kuuluu pomo A:lle. Tämä ilmiö kulkee nimellä Yle-ikiliikkuja.

- No tuosta voi ainakin tehdä yhden johtopäätöksen, Grahn-Laasonen totesi.

- Ai sen, että siellä on liikaa pomoja? Berner kysyi.

Grahn-Laasonen nyökkäsi.

-Lisäksi siellä tapahtuu kuulemma sellaistakin, että joku pomo sanoo, että hänen esimiehensä on tehnyt kielteisen päätöksen. Sitten kun esimieheltä kysyy perusteita päätökselle, esimies kertoo, ettei hän ole kuullut koko asiasta alaisenaan toimivalta pikkupomolta, vielä vähemmän tehnyt mitään päätöksiä.

- Ilmankos strategiasta on epäselvyyttä, jos edes sisäinen viestintä ei pelaa, ja sen puuttuessa päädytään puhumaan uloskin mitä sattuu, Grahn-Laasonen sanoi.

- Eli jotain on todella tehtävä, Berner sanoi.

- Ärsyttävää, tekisi mieli lakkauttaa koko putiikki, Grahn-Laasonen sanoi. - Kun miettii, minkälaisen palvelun Yle saa aikaiseksi 12 euron kuukausimaksulla kaikilta kansalaisilta, plus yritystuilla, on aika ilmeistä, että Suomen kannattaisi ennemmin ostaa koko palvelu Netflixiltä. Hinta-laatusuhde olisi silloin kohdillaan.

- Älä unohda, että Netflix hyödyntää tuotantojen jälkimyyntimarkkinoita, jolloin se saa tuotannot käyttöönsä pilkkahintaan, Berner huomautti. - Sellainen toimintamalli ei ole ollenkaan toimiva elokuva- ja tv-teollisuuden näkökulmasta. Ylekin maksaa tuotannoista yleensä vain korkeintaan puolet tuotantokustannuksista, loput tulevat mm. Elokuvasäätiöltä, ja silti tarjonta on aika niukkaa.

- Pomoille potkut, niin saadaan enemmän katsottavaa!

- Niin, Berner huokasi. - Yleä tietenkin vaivaa sama tauti kuin muitakin virastoja. Kun ei tarvitse tehdä tulosta, ei tarvitse olla mitään oikeata strategiaa, ei tarvitse miettiä sopivaa henkilöstömäärää, ja kun potkujen antaminen ei ole kenestäkään kivaa, ei niitä myöskään anneta, kun ei kerran ole pakko.

- Onko kaiken aina pakko olla kivaa?

- Ei tietenkään, Berner vastasi. - Mutta jos ihminen saa itse valita kivan ja epämukavan välillä, aika harva valitsee sen epämukavan.

- Minä pidän haasteellisista tilanteista, Grahn-Laasonen totesi.

- Niin minäkin, Berner sanoi. - Mutta ei kaikkien tarvitse pitää.

- Mitä me sitten teemme Ylelle? Grahn-Laasonen kysyi.

- Itse asiassa minäkin olen vähän miettinyt Ylen tarpeellisuutta, Berner sanoi. - Aikoinaan Ylelle oli selkeä tarve, kun oli olemassa televisiomastot- jotka lähettivät vain yhtä taajuutta. Silloin oli selvää, että tarvittiin yhdestä rahoittajasta riippumaton toimija. Nyt tilanne on kuitenkin täysin erilainen. Lähetystaajuuksia on paljon, on radio, tv, kaapelikanavat, satelliitit ja internet. Vaikka jokaisella lähettäjällä on omanlaisensa rahoittajat, lähetysvaihtoehtojen moniäänisyys takaa sen, että media on aidosti riippumaton, vaikka mikään yksittäinen lähettäjätaho ei sitä olisi. Käytännössä nykytilanteessa Yle on poikkeuksellisen riippuvainen eduskunnasta, mikä tekee siitä oikeasti ongelmallisen. Eduskunnan etu tietenkin voi olla, että sillä on omassa käytössään se kovaäänisin megafoni Suomessa, mutta olemmeko me kansan- vai eduskunnan edustajia?

- Eli lakkautetaan Yle kuitenkin? Grahn-Laasonen kysyi.

- Ei, mutta sidotaan sen budjetti myyntituloihin, Berner sanoi. - Ja lopetetaan kaikki oma tuotanto.

- Kuka sitten tuottaa kaikki opetus-, tiede-, kulttuuri-, taide- ja ajankohtaisohjelmat? Grahn-Laasonen kysyi.

- Sinä, Berner vastasi. - Tai siis Opetus- ja kulttuuriministeriö yhteistyössä Elokuvasäätiön kanssa. Tuettaviksi valitut tuotannot sitten huutokaupataan paikallisille toimijoille, tai annetaan tuotantoyhtiöiden itse hoitaa levitys, jolloin Yle saa osallistua samoihin huutokauppoihin yksityisten toimijoiden kanssa. Lisärahoituksen avulla Ylelle syntyy motiivi esittää myös niitä tuotantoja, jotka eivät muille kelpaa heikomman kysynnän takia, ja siltä voidaan myös edellyttää erityisesti opetus-, tiede- ja ajankohtaisohjelmien esittämistä kansalaisille.

- Ja kulttuuri- ja taideohjelmien, Grahn-Laasonen huomautti. - Älä unohda, että olen myös kulttuuriministeri!

- Yritän muistaa, Berner naurahti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Yle on pitkäjti menneiden aikojen donosaurus, melko huonokin viellä, ainakin mun makuuni. Seuraan yleä ihanmax. tunnin viikossa, mutta veroa kyllä menee hullun tavalla ;O Miettikääs viellä koko puljun tarpeellisuutta!

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth

Kyllä Yle kuitenkin jossain muodossa on tarpeen maassa, jossa on niin pieni väkiluku kuin Suomessa. Sopiva kustannustaso on kuitenkin tärkeä kysymys nykyisessä mediaympäristössä, sillä Ylen tarkoitus ei saa olla tukahduttaa muita tv-yhtiöitä Suomessa.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Yle on kaupallisesti ja "poliittisesti" riippumaton media jonka tarkoitus on valistaa ja opastaa kansalaisia muttei vaikuttaa heidän osto ja vaalipäätöksiin. Eikö tästä Jenkkien kanavamallin huonoudesta opeteta enään muualla kuin Jyväskylänammattiopiston kauppiksessa?

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Vaikuttaa kauhufiktiolta. Ministerit varmaan todellisuudessakin tietävät Ylestä yhtä vähän kuin veromarisijat, jotka selittävät etteivät koskaan seuraa Ylen palveluja, siis tv:tä radiota ja nettiä.

Jos nettikeskusteluja on uskominen puolet kuuluu siihen yhteen prosenttiin, joka ei seuraa Yleä lainkaan.

Tuolle Rajalalle kerron että se sinun muka-max tuntisi maksaa sinulle 0 – 2,80 euroa riippuen tulotasostasi. Hullun tavalla siis?

Paljonko maksat käydessäsi leffassa tai lätkä- tai fudismatsissa?

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth

Kauhufiktiota kerrassaan, ainakin minun näkökulmastani, sillä minä käytän Yleä lähinnä brittiviihteen seuraamiseen. Tietoa en kerää mistään ajankohtaisohjelmista, koska formaatti ei toimi minulla, internet ja kirjat ovat minun tietovarantoni.

Mutta Yle tarvitsee oikeasti ison muutoksen, sillä koko media-ala on hätää kärsimässä, eikä Yle pysty pelastautumaan korvaamalla tv-lähetyksiään televisiomallikohtaisesti kehitetyillä versioilla Yle Areenasta. Se syö rahaa suhteettoman paljon verrattuna hyötyihin, kun Suomi kuitenkin on vähäväkinen maa, ja heikentää käytetyn rahan verran tarjonnan laatua, mikä kuitenkin on se ainoa asia jolla alan toimija katsojista kilpailee.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Yle voisi myydä edullisesti tarjontaansa (ja ohjelmareserviään) muille kotimaisille kanaville sekä printtimedialle. Se toimisi tuotantoyhtiönä ja omana medianaan mutta eikö se olisi vähintä mitä kansallinen radio voi tehdä?

Ps. Jos olet huomannut niin yle tarjoaa lapsille laadukasta kotimaista ja Eurooppalaista ohjelmaa kaupallisten kanavien disni hömpän nicke hötön vastapainoksi. Nuorille yhtiö jaksaa tuoda ohjelmaa kotimaisen lisäksi Ausseista asti. Lisäksi Ylellä on paljon kritisoivaa satiiria kuten YleLeaks, noin viikon uutiset, uutisvuoto ja Strada (Strada lopetettiin).

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Ylevero 510 miljoonaa euroa 2014

Käyttäjän ilikka kuva
Ilkka Partanen

Yleisradiolle Suomen väestö on ikävää sakkia kun emme ymmärrä heidän hienoja visioitaan. Draamatuotannon ja poliittisen journalismin laajuutta ja etenkin sisältöjä voisi hieman miettiä. En myöskään ole pitänyt asiallisena että eduskuntapuolueiden kontrollissa oleva instanssi kaikkien vaalien aikaan syrjii "ohjelmallisiin näkökohtiin" vedoten pieniä puolueita. Nykyisin rekisterissä ei ole kuin kaksi kommunistista ryhmää, mutta se ei tätä muuta koska kyse on periaatteesta. Vaikkei rekisterissä eduskuntapuolueiden lisäksi olisi kuin vaikka yksi natsipuolue, niin senkin kuuluisi tulla kohdelluksi samalla tavoin kuin puolueita kohdellaan. Mainosrahoitteiset mediat voivat tehdä valintoja katsojamäärien maksimoinnin puitteissa, Yleisradion olisi oltava tylsyyden uhallakin tasapuolinen.

Kaiken huippuna vielä se että pienpuolueiden edustajien kirjoitukset ja haastattelut ovat, monessakin mielessä, mielenkiintoisempia kuin eduskuntapuolueiden porukoilta noin keskimäärin on luvassa. Varmaan se johtuu siitä että "uskottavan" puolueen ehdokas pelaa helposti turhankin varman päälle, eikä uskalla tuoda keskusteluun uusia näkökulmia.

Käyttäjän puppek kuva
Tuomas Karhunen

Ylen ei pitäisi olla yhteiskunnan tärkein toimija omalla nimikkoverollaan, mutta silti se on.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Yle-vero on on selitetty sillä että se olisi lyhenne nimityksestä "Yleinen media ja radio vero"

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Onko tuo blogissa esitetty Sanni Grahn-Laasosen ja Anne Bernerin keskustelu faktaa vai fiktiota?

Oli miten oli, kaikissa sivistyneissä demokratioissa on Ylen kaltainen parlamentaarisesti valvottu ja verovaroin kustannettu julkisen vallan radio-ja tv-järjestelmä. Se kuuluu eräällä tavalla demokratian ja sananvapauden edellytyksiin. Muutenhan meille tarjottaisiin vain sellaisia näkemyksiä maailman menosta kuin mediayhtiöitä omistavat raharikkaat katsoisivat aiheelliseksi levittää.

Mainokset eivät myöskään sovi lastenohjelmien yhteyteen, joten lapsille ei olisi ohjelmatarjontaa. Myös ns. korkeakulttuuri, mm. sinfoniakonsertit, eivät varmaan kiinnostaisi mainostajia, joten niiden osuus jäisi minimaaliseksi.

Suomen kaltaisella pienellä kielialueella julkisen vallan ohjelmien tuottaminen tulee melko kalliiksi per katsoja tai kuuntelija. Mutta kaikilla suomalaisilla kuuluisi olla oikeus saada uutisia ja kulttuuria omalla äidinkielellään.

Sivistysmaissa on julkisen vallan radio- ja tv-toiminnassa ajateltu myös maahanmuuttajia. Niinpä Suomessa on jonkin verran tarjolla suomalaista näkökulmaa tarjolla myös venäjän kielellä. Tiedän, koska olin vuodesta 1990 panemassa tuottajana alulle noita lähetyksiä. Ohjelmaa sopisi olla myös mm. somaliksi, jotta tuokin suurehko vähemmistö saisi suomalaista näkökulmaa omalla kielellään.

Sivistysvaltio Australiassa on Ylen kaltainen julkisen vallan radio- ja tv-yhtiö ABC. Sitten on vielä toinen valtion budjetista kustannettu yhtiö, joka lähettää radio-ohjelmaa ulkomaille.

On jopa kolmas yhtiö SBS, joka lähettää ohjelmaa 74:llä maahanmuuttajien kielellä, mm. suomeksi. Tiedän, koska olen avustanut tätä lähetystä yli 20 vuotta. Jos ette usko, kokeilkaa tästä:

Australian valtion SBS Radio www.sbs.com.au on lajissaan maailman
suurin maahanmuuttajakielinen radiopalvelu. Suomenkielistä lähetystä toimittaa Sydneyssä Karl Mattas. Aiheina ovat tällä viikolla mm. Australian asuntokupla ja huumausaineongelmat. Tuoreimman lähetyksen voi kuunnella netistä klikkaamalla osoitteista http://www.sbs.com.au/yourlanguage/finnish/
Tästä voi kuunnella Timo Uotilan tuoreimman Suomi-raportin:
http://www.sbs.com.au/yourlanguage/finnish/en/cont...
Ja tästä voitte kuunnella poikamme Ericin Australian- ja Uuden-Seelannin –matkan kokemuksista. Eric teki jonkin aikaa ”orjatyötä” farmeilla. Noista työehdoista on käyty kirpeää keskustelua Australian ABC –television tutkivan journalismin ohjelman perusteella. Tästä voi kuunnella Ericin haastattelun, klikkaa:
http://www.sbs.com.au/yourlanguage/finnish/en/cont...
Aikaisempia raportteja löytyy SBS Radion suomenkielisen ohjelman
sivuilta osastosta Audio Highlights klikkaamalla
http://www.sbs.com.au/yourlanguage/finnish/audiohi...
SBS Radiolla on myös Facebook-sivut.

Noin siis sivistysvaltio Australiassa. Australia muuten osallistui tänä vuonna ensimmäistä kertaa Euroviisuihin, joka on Yleä vastaavien eurooppalaisten radio- ja tv-organisaatioiden yli 60-vuotta vanha yhteishanke.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Koulussa (kasiluokalla) puhuttiin aikoinaan että Australian/Uudenseelannin yleisradiossa esiintyy aika-ajoin satiirista kritiikkiä Suomesta, sen kulttuurista ja politiikasta.

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Daniel Malinen, #11.
Varmaan esiintyy erilaista Suomi-kritiikkiä - niin kuin muihinkin Euroopan maihin liittyvää etupäässä hyväntahtoista kommentointia. Euroopan maista asuu suuria määriä maahanmuuttajia Australiassa. Australian kaltaisessa demokratiassa on tapana puhua avoimesti ja rennosti jokseenkin kaikista asioista.

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth

Kaikki keskustelut tässä blogissa ovat fiktiota.

Kuten noissa aiemmissakin kommenteissani olen todennut, on Yle aivan välttämätön Suomessa, mutta sen roolin on joka tapauksessa muututtava jo ennen kuin maailma ajaa sen ohi ja vie mennessään poliittiset perustelut Ylen olemassaololle.

Oikeasti muutoksen pitäisi tulla Ylen sisältä, mutta on toki mahdollista, että muutoksen rakentaminen sisältä käsin ei vain onnistu, koska omia toimia on erittäin vaikeata tarkastella aidon kriittisesti. Liikkeenjohdon konsulttina olen päässyt näkemään, miten vaikeaa se on yrityksissäkin, koosta riippumatta. Kuitenkin, sitten kun vauhtiin on päästy, muutosvoima on onnistuneissa hankkeissa aina tullut yritysten sisältä, sillä siellä se kaikki tärkeä tieto on, ei konsulteilla.

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Yleisradion hallinto on rakennettu harvinaisen tiukan valvonnan alle. Yhtiöllä on hallitus ja siitä riippumaton hallintoneuvosto, jossa poliittisilla puolueilla on tasapuolinen edustus. Nämä elimet valvovat yhtiön päivittäistä toimintaa hoitavaa johtokuntaa.

Päättäjillä on siis valvojat ja valvojilla vielä valvojat: http://yle.fi/aihe/yleisradio
Kaiken lisäksi uusi hallitus on asettamassa toimikunnan miettimään Ylen vastaista kehitystä.

Yleä siis valvotaan - ja pitääkin valvoa. Kysymys ei ole vain toiminnan taloudellisuudesta vaan myös demokratiasta ja sananvapaudesta. Siinä ei saa pelkkä raha ratkaista.

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth Vastaus kommenttiin #15

Siinäpä se ongelma onkin. Kun on pikkupomot, välipomot, isot pomot, hallitus ja hallintoneuvosto, ei oikein mikään uudistus mene sen seulan läpi. Lisäksi erityisesti pikkupomot ja välipomot lannistuvat ja lakkaavat tekemästä mitään muuten kuin käskystä, kun mikään mitä itse yrittää saada aikaan ei koskaan toteudu. Sitten palkataan uusia pikku- ja välipomoja tekemään tekemättä jääneen uudistustyön, ja toki hakataan heiltäkin heti kättelyssä kädet poikki. Sitten ihmetellään, kun oikein mitään ei tapahdu.

Tuo ei ole demokratiaa tai sananvapautta, vaan niiden irvikuva.

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #17

Mikaela Peth, #17.
En oikein tunnista Yleä noista luonnehdinnoista. Minusta Ylen journalistit toimivat parhaastaan oman harkintansa pohjalta arvioidessaan maailman menoa. Ei kiivaassa uutistyössä tai kulttuurin arvioinneissa ole aikaa eikä halua ryhtyä kyselemään esimiehiltä ja esimiehen esimiehiltä neuvoa.

Ylessä on lisäksi journalistien joukossa varsin laaja skaala erilaisten poliittisten näkemysten edustajia. Journalistit valmistavat Ylen tuotteen eli ohjelmat. Monet päälliköt istuvat tyhjän pantteina. Se toimittajia monesti harmittaa. Mutta tärkeintä on, että mielenkiintoisia ja monipuolisia ohjelmia syntyy kuuntelijoiden ja katsojien iloksi.

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth Vastaus kommenttiin #20

Ylen journalistisessa työssä ei ole minunkaan mielestäni mitään vikaa, ja itse asiassa journalistiselle työlle tuo Ylen hallitsemattomuus voi olla jopa etu, kun päälliköt eivät kykene sekaantumaan asioihin kovin paljoa. Lopputulos on moniäänisempi. Tietenkin on tärkeintä, että mielenkiintoisia ja monipuolisia ohjelmia syntyy, myös niitä, joiden katsojamäärät ovat pienehköjä. Mutta Ylen suurin ongelma on pomoporras, sillä toimittajat eivät itse pääse luomaan Ylen strategioita, ja pomoporras ei taas siihen kykene. Silloin lopputuloksena on kallis hortoileva dinosaurus, ja nekin kuolivat aikoinaan sukupuuttoon.

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

"Kaikki keskustelut tässä blogissa ovat fiktiota."

Kiintoisa huomautus. Mutta se tuskin on aivan totta. Tai: mikä on fiktion ja faktan suhde? Voiko olla pelkkää fiktiota? Mitä sellainen olisi? Olisiko se jonkinlainen Platonin ideoiden maailma? Puhuttiinko joskus myös puhtaasta taiteesta - haa, mitä sellainen muka olisi?

Onko fiktio taitava tapa esittää faktoja? Tässä taitaa olla Mikaela Pethin kirjoitusten paras ja ovelin ansio. Faktat astuvat esiin viimeistään lukijan kautta. Lukija tekee asia-assosiaatioita, hoksailee, yhdistelee, kokee elämyksiä ja ideointia, alkaa väittää vastaan.

Vuoropuhelun muotoon kirjoittamista arvostan. Asiatekstit (mm. täällä US-blogeissa) ovat usein kyllästyttäviä. Mainittu Platon taisi kirjoittaa filosofiset juttunsa vuoropuhelun muotoon. Niitä luetaan aina vaan. Nauru- ja pierukirjailija Rabelais kai kirjoitti fiktiota, siis näennäisesti. Entä Jonathan Swiftin Modest Proposal - keitetään lapsukaiset nälkään kuolevien irlantilaisten ruuaksi, sehän on melkein kuin Pethin Perskeko.

Uuden Suomen toimitukselta on liikaa vaadittu että se tajuaisi tyylillisiä hienouksia.

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth Vastaus kommenttiin #16

Joo, täytyy täsmentää, että vaikka keskustelijat ja heidän puheensa ovatkin fiktiota, on sisään leivottu niin paljon faktaa, että Yleläinenkin näköjään epäili tekstiä fiktioksi naamioiduksi faktaksi. Kirjoittaessani harkitsin, että olisin mm. nimennyt faktoissa esiintyvät yleläiset A:n, B:n ja C:n, mutta päädyin pitämään heidät nimettöminä, koska he eivät lopulta itse ole syyllisiä käyttäytymiseensä. Syyllinen on omaa todellisuuttaan luova Yle-olento, jonka oma joukkotahto kuljettelee puolen miljardin euron pottia sattumanvaraisiin suuntiin. Tavallaan kaunistakin, mutta johtaa kuitenkin jo muutamassa vuodessa koko möhköfantin kuolemaan rytinällä, enkä halua sellaista todellisuutta. Yle on myös aarrearkku, jonka aarteet pitäisi kaivaa esiin arkistojen kätköistä tekijänoikeuksia loukkaamattomalla tavalla.

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth Vastaus kommenttiin #18

Nyt täytyy jo vastata itsellenikin, oli sen verran kaunis aloitus tuossa edellisessä kommentissani:

"keskustelijat ja heidän puheensa ovatkin fiktiota"

Ehkä täytyy kuitenkin sen verran vetäytyä tästä väitteestäni, että myönnän Anne Bernerin ja Sanni Grahn-Laasosen olemassaolon myös reaalitodellisuudessa! Kommentit menevät vähän hankaliksi, kun fiktiivisillä hahmoillani on lainatut nimet.

Lisäksi verottajakin soitti minulle tänään, juuri sopivasti sen jälkeen, kun tuossa yleislakkotekstissäni olevassa kommenttiketjussa paheksuin verottajan aiheuttamia konkurssiaaltoja. Aloittivat kyselyn varmistamalla, että olen Mikaela Peth, mutta eivät sentään kysyneet, että olenko _se_ Peth, joka paheksuu verottajaa Uudessa Suomessa. Pääsin sitten vastaamaan vinoon pinoon kysymyksiä siitä, miten verottajan kannattaisi toteuttaa kasvojenkohotus, mutta eivät antaneet mahdollisuutta vastata, että parhaiten se onnistuisi, jos verotus muutettaisiin mahdollisimman tehokkaaksi (=suurin verokertymä pienimmällä haittavaikutuksella). Kysymyksiin, jotka alkoivat "mitä mieltä suomalaiset ovat..." vastasin järjestelmällisesti, etten tunne kaikkia suomalaisia, enkä ole keskustellut heidän kaikkien kanssa heidän mielipiteistään koskien verotusta. Kysymykseen tunnenko ketään pimeästi maksavia tahoja vastasin totuudenmukaisesti, ettei tapoihini kuulu keskustella muiden ihmisten asioista tuolla tasolla, mutta ehkä olisikin pitänyt vähän raflaavammin todeta, etteivät Stasin menetelmät ole mielestäni kovinkaan kiinnostavia. Kun verot kerätään oikealla tavalla, ei tarvita mitään Stasin organisaatiota.

Toimituksen poiminnat