Vaihtoehtoinen tulevaisuus Mitä Suomessa ja maailmassa voisi tapahtua, jos PersKeKo-hallitus ja kaikki sen vastineet maailmalla löytäisivät aidon kompromissin...

Tyhmä kysyy: mitä ihmettä tarkoittaa tulonsiirto?

Pikku-Mustan yliopistoon oli alkanut saapua tutkijoita. Hakijalaumalle oli ilmoitettu, että alkuvaiheessa työvälineitä ei vielä hankittaisi, joten suuri osa fyysikoista, lääketieteen tutkijoista, kemisteistä sun muista mikrobiologeista oli lykännyt saapumistaan. Sen sijaan paikalle oli ilmestynyt filosofeja, historioitsijoita, kielitieteilijöitä, kauppatieteilijöitä, valtiontaloustieteilijöitä ja muita vähemmän kalliita teknisiä laitteita tarvitsevia tutkijoita. Yliopistossa ei ollut tiedekuntia, vaan jokaiselle tutkimushankkeelle laitettiin vaatimukseksi, että tutkimusryhmän piti edustaa vähintään kolmea eri tieteenalaa. Yksi tieteenala yleensä valittiin johtavaksi alaksi, mutta poikkitieteellisyyden oli näyttävä tutkimustuloksissa.

Tutkijat olivat hieman ihmeissään tilanteesta. Suuren osan ajastaan he viettivät keskustellen toistensa kanssa, eikä soveltuvia tutkimusaiheita ollut helppoa löytää. Keskusteluistakin tuli aika erikoisia, kun jo pelkkä eri alojen terminologia oli niin erilaista. Onneksi saarivaltioon hakeutunut porukka ei koostunut ihmisistä, jotka olisivat ärsyyntyneet "tyhmistä" kysymyksistä.

- Minusta tämä meidän Mikromaamme tulonsiirtomalli on mielenkiintoinen, taloustieteilijä sanoi. - Minusta sen vaikutuksia voisi tutkia laajemminkin, jotta osaisimme huolehtia kokonaisuudesta myös väestön kasvaessa. Nythän olemme jo oikea kaupunki yli 20.000 asukkaallamme. Tämän kokoisia taajamia ei koko Suomesta löydy kuin vajaat 40.

- Mutta mitä tulonsiirto oikein tarkoittaa? filosofi kysyi. - Minä olen kovasti yrittänyt ymmärtää käsitettä, mutta siinä on jotain hyvin kummallista. En vain oikein saa siitä kiinni.

- Se on sitä kun tietty summa rahaa otetaan jostain väkisin, ja annetaan se sitten toisaalle, matemaatikko vastasi.

- Eikä ole, taloustieteilijä sanoi. - Se on sitä, kun otetaan rahaa pois jostain tuottavasta, ja annetaan se pois jollekin, joka ei ole yhtä tuottava.

- Lisää outoja sanoja, filosofi sanoi. - Mitä tarkoittaa tuottava?

- Jotain sellaista, josta saa paljon rahaa, matemaatikko naurahti.

- Ja paljon rahaa siitä saa, kun on onnistunut luomaan runsaasti lisäarvoa, taloustieteilijä jatkoi.

- Ei tämä nyt oikein suju, filosofi sanoi. - Yritätte selittää jotain käsittämätöntä latelemalla tiskiin vain uusia käsittämättömiä käsitteitä. Mitä mukamas on lisäarvo?

Taloustieteilijä ja matemaatikko katsoivat toisiinsa vähän epävarmoina.

- Se on tehty työ, taloustieteilijä lopulta sanoi. - On raaka-aineita, joilla on jokin arvo, ja kun niille raaka-aineille tehdään jotain, rakennetaan vaikka autoksi, tulee tehdystä työstä se lisäarvo.

- Mutta ei pelkästään työstä, matemaatikko huomautti. - Ennen kuin se auto on rakennettu, on pitänyt rakentaa tehdas, laitteet sun muut, jotta auto saadaan tehtyä. Ne ovat kaikki osa sen auton lisäarvoa. Siksi autot ovat niin kalliita, kun niihin on upotettu valtavia määriä lisäarvoa. Tietenkin sekin lisäarvo koostuu raaka-aineista ja työstä, mutta koska niillä ei ole mitään itseisarvoa, ellei joku osta sitä autoa, täytyy niidenkin lisäarvot sisällyttää juuri sen auton hintaan.

- Okei, filosofi nyökkäsi. - Eli tuottavia ovat sellaiset asiat, joiden tekeminen on monimutkaista?

- Ei, taloustieteilijä sanoi. - Ne ovat vain korkean lisäarvon tuotteita. Mutta tuottavuus on sitä, kun yksi ihminen voi tehdä koneiden ja laitteiden avulla sadan ihmisen työt.

- Eli kun maapallo muuttuu supertuottavaksi, voi yksi ihminen tehdä kaikki maapallon työt? filosofi ihmetteli.

- Ei niinkään, matemaatikko vastasi. - Kun yhdenlaiset työt katoavat, tulee uudenlaisia töitä tilalle.

- Niin, taloustieteilijä myönsi. - Ja siinä vaiheessa kun raaka-aineita vaativille töille on enää vähän tekijöitä, korostuu se yksi raaka-aine, jonka määrä maapallolla on ääretön.

Matemaatikko tuijotti taloustieteilijää.

Filosofin kasvoille levisi hymy.

- Te yrititte juksata minua! hän huudahti. - Se raaka-aine on tietenkin työ!

- Sepä juuri, taloustieteilijä myönsi. - Tai minä ajattelin itse asiassa palveluita, mutta sitähän ne juuri ovat, työtä ilman muita raaka-aineita. Palveluiden osalta myös jokainen raaka-aineköyhä valtio voi halutessaan olla omavarainen, ja parhaimmillaan jopa viedä palveluita. Sitähän esimerkiksi monet internetissä toimivat yritykset nyt tekevät, myyvät palveluitaan maailmanlaajuisesti.

- Siihen meidänkin on mentävä, filosofi pohdiskeli. - Eihän täällä Mikromaassa ole mitään raaka-aineita.

- Sitä minäkin olen miettinyt, taloustieteilijä sanoi.

- Mutta ne tulonsiirrot! filosofi muistutti. - Me täällä yliopistossa saamme ilmeisesti tulonsiirtoja, koska emme ainakaan juuri nyt ole hyödyksi kenellekään?

- Näin on, ja sen on kyllä jossain vaiheessa muututtava, taloustieteilijä huokasi.

- Mutta miksi? filosofi ihmetteli. - On selvää, että joitain hyötyjä on mahdotonta mitata rahassa. Se ei kuitenkaan poista niiden olemassaoloa. Vähän kuin nämä saaren valtiolliset viikkosiivoojat, ruokaloiden emännät ja muut hyvinvointia ylläpitävät ihmiset. Kukaan ei pysty todistamaan, että on heidän ansiotaan, etteivät Mikromaamme eläkeläiset tarvitse lähes ollenkaan terveyspalveluita, ja silti me kaikki aivan hyvin tiedämme, että niin on. Olisiko jotenkin parempi, etteivät he saisi "tulonsiirtoja", koska heidän työnsä ei ole "tarpeeksi tuottavaa"? Olen aivan varma, että terveydenhuoltokulujen nouseminen häivyttäisi kaikki hyödyt "tulonsiirtojen" pienentämisestä, ja joku muu ne kulut kuitenkin joutuisi maksamaan.

- Ei noin voi ajatella! taloustieteilijä ja matemaatikko huudahtivat yhteen ääneen.

- Miksi ei? filosofi kysyi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (24 kommenttia)

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Nyt vasta tajusin: Mukkula on Suomenlinnan Kukkula.

Mukkulassahan viisaita - itseään he kutsuvat kirjailijoiksi - Suomesta ja muualta maailmasta on kolmen päivän ajan "viettänyt suuren osan ajastaan keskustellen toistensa kanssa löytämättä soveltuvia aiheita". Edes Jenni Haukion tarjoama johtoajatus ei Mukkulan väkeä auttanut. Tässä linkki heidän hapuiluunsa, voit kokeilla saatko selvää:

http://www.liwre.fi/alustukset_2015

Suomenlinnan tutkijaporukka herättää niin paljon kysymyksiä ja vastaväitteitä että tässä ei pysty tarttumaan promilleenkaan.

Taivaalle kiitos ettei joukkoon ole sattunut insinööriä. Juha Sipiläkin ensin puhui rehvakkaasti tuottavuushypystä kunnes joku kuiskasi että kyse on kustannuskilpailuluiskahduksesta jos siitäkään. Jopa Suomenlinnan tutkijat ovat viisaampia kuin Suomen pääministeri.

Mikaela Peth tietää kertoa, että Suomen yliopistoissa eletään tulonsiirroilla koska heidän tutkimuksistaan ei ole hyötyä kenellekään.

Entä jos (kun) Suomen Pankin, Etlan, Aalto-yliopiston, VATTin tai VTV:n tutkimuksista ei ole hyötyä kenellekään? Eivätkö hekin silloin elä tulonsiirroilla! Tämä on uutta, todella uutta. Helsingissä on siis tuhatmäärin "tulonsiirtotutkijoita". Mitä heille teemme? Laitammeko Suomenlinnan lauttaan, heidät kaikki, menkööt sinne. Emme tarvitse hyödyttömiä. Tämä on aito huoli. Nimittäin Aallon rehtori Tuula Teeri ja Helsingin yliopiston Arto Mustajoki todistivat tieteellisesti että suuri osa Suomen yliopistojen tutkimuksista on keskinkertaista ja turhaa. Tieto löytyy täältä:

http://www.eva.fi/blog/2015/03/20/innovaatioidenpe...

Soininvaara muuten keksi kautta aikain ensimmäisen aidon ajatuksen: maapallolta ei voida viedä mitään. Kuinka silloin "raaka-aineköyhä valtio voisi viedä palveluja" kuten taloustieteilijä yllä ehdottaa.

Entä nuo käsitteet ... voi, voi. Ne ovat soopaa, älkää niitä uskoko. Mikä olisi esimerkiksi "arvoketju"? Veikkaan että kaulaan ripustettava ketju josta roikkuu arvo.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Suomen maakunnista viedään tavaroita ja palveluita toisiin Suomen maakuntiin. Ja Suomen kunnista toisiin Suomen kuntiin. Vientiä ja tuontia sekin on, joskin kansallisvaltion / verotusalueen sisällä.

Maapallohan on ollut melko lailla näihin päiviin saakka omavarainen, jos aurinkoa ei oteta huomioon, paitsi nykyään taidamme kuluttaa luonnonvaroja enemmän kuin tänne syntyy. Tällä menolla syntyy tarvetta saada tuontia muilta planeetoilta, ellemme laske kulutusta.

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth

Soininvaara toimi itse asiassa inspiraationa tälle tekstille, erityisesti tämä sitaatti: "Taloustieteilijät huomauttavat tähän ironisesti, että tuon mukaan maailmantalous ei voisi toimia lainkaan, koska maapallolta ei viedä mitään minnekään."

Kun otetaan huomioon, että maailmantalous ei todistetusti toimi ollenkaan, on tuo "ironia" aika heikkoa. Ainakin jos lähdetään siitä oletuksesta, että maailmantalous toimii silloin kun kenelläkään ei ole nälkä tai kylmä. Jäin miettimään, että miten olisi mahdollista tasata puntit maapallolla, kun raaka-aineet ovat sattumanvaraisesti hajautuneet ympäri palloa, mikä asettaa valtiot keskenään hyvin epäreiluun asetelmaan. Silloin tajusin, että koska palveluiden tuottamisessa raaka-aineiden merkitys on vähäisempi, jos palveluiden vienti vain osataan toteuttaa tarpeeksi laajassa mittakaavassa, pystytään sillä yksinään tasoittamaan tilanne.

Tätä oivallusta tietenkin helpotti se, että teen itse töitä palveluviennin alalla. Ala on tosin suomalaisittain niin uusi ja outo, että itse on kehitystyö pitänyt rahoittaa, kun "oikeat" rahoittajat eivät halua katsoa tarpeeksi pitkälle tulevaisuuteen. Olisi heidän näkökulmastaan uskottavampaa, jos vientituote olisi vaikkapa teknologiaa, eikä puhtaasti palvelua. Ja liian monimutkaista mikään ei tietenkään saa olla, koska hulluahan olisi luottaa siihen, että yrittäjät itse oikeasti tietävät mitä ovat tekemässä...

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth

Täsmennettynä vielä:
Joka kerta kun joku Suomessa ostaa facebookista mainostilaa, facebook tuo palveluaan Suomeen. Joka kerta kun joku ostaa LinkedIn:istä maksullisen profiilin, LinkedIn tuo palveluaan Suomeen. Tämä kuvio pitää kääntää toisin päin, suomalaisten yritysten pitää pystyä myymään palveluita ulkomaalaisille asiakkaille niin, että rahaa oikeasti siirtyy ulkomaisilta tileiltä suomalaisille tileille. Se on vientiä, vaikka se tapahtuisi viiden euron kertamaksuina.

Käyttäjän aleksin kuva
Aleksi Tiensuu

Paikalle saapunut pappi siunasi väittämän: "Kukaan ei pysty todistamaan[...], ja silti me kaikki aivan hyvin tiedämme, että niin on." Filosofin akateemisesti hienostunut "Olen aivan varma, että[...]" -julistus puolestaan oli katketa matemaatikon avokämmenen osuessa Sigmundia kasvoihin.

Sitten estraadille asteli ääliö. Hei Mikaela, Aleksi, moi.

"Eli kun maapallo muuttuu supertuottavaksi, voi yksi ihminen tehdä kaikki maapallon työt? filosofi ihmetteli."

Ongelmaksi muodostuu ihmisluonne; kysyntä ei lakkaa tarpeita tyydyttämällä, se vain muuttaa muotoaan tai monipuolistuu.

Työn määritelmäsi on tässä yhteydessä nähdäkseni turhan yleisluonteinen. Jos todellakin olisi olemassa työn tuottavuutta lisäävä tekijä, jonka avulla yksi ihminen voisi tehdä kaiken maapallon senhetkisen työn, eli tyydyttää kaiken senhetkisen kysynnän, tyydyttyisi siinä myös näitä vähemmän aineellisia tarpeita, joihin matkasi jatkuu.

Äärettömyys on hiukan monimutkainen konsepti, ainakin minulle, mutta ei työ ole ääretön resurssi vaikka kysyntää voi tyydyttääkin ilman materiaalisia raaka-aineita, koska täällä meitä ihmisiä on kerrallaan vain äärellinen joukko. Jos ajatellaan naivisti niin, ettei tämä lysti koskaan lopu, eli sukupolvi puskee pihalle aina seuraavan ja pallomme jaksaa kantaa, ollaan yhdenlaisen äärettömyyden partailla. Siinä missä kysyntä taas on ääretöntä yllä esitetyn mukaisesti, löytyy sillekin ääret suhteessa juuri siihen miten sitä saadaan tyydytettyä.

Eikö tästä puutu premissit sille, mihin suhteessa tuota tulonsiirtojen tarpeellisuutta ollaan arvioimassa? Jos taas tarkoitus on julistaa, että näillä tulonsiirroilla aikaansaadaan säästöjä, niin eikö se tulisi jotenkin osoittaa?

(Nähtävästi tähän on ehtinyt ilmaantumaan kommentteja sillä välin kun tätä kirjoitin, niitä en ole ehtinyt vielä lukemaan.)

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth

Filosofille ajatukset ovat uusia, ei häneltä heti voi kaikkea vaatia, kuten nyt vaikka sitä, ettei korrelaatio implikoi kausaliteettia...

Työ ei ole ääretön resurssi, mutta tuottavuutta lisäämällä pystytään saamaan aikaan tietyllä työpanoksella kuitenkin jatkuvasti enemmän, kun yhden yksilön työpanos apuvälineillä helpottuu ja siten nopeutuu. Osa työstä automatisoituu myös kokonaan, jolloin ei edes tarvita niitä ihmisiä tekemään sitä työtä. En oikeastaan usko, että tuottavuuden raja koskaan tulee vastaan, enemmän ongelmaksi voi muodostua ihmisten lukumäärä maapallolla.

Tulonsiirroissa on monenlaisia ongelmia, eikä niitä kaikkia pysty yhdessä blogitekstissä käsittelemään. Tarkoituksena ei tietenkään ole julistaa, että tulonsiirroilla aikaansaataisiin siirtoja vastaavia säästöjä, vaan viesti on ennemminkin se, että matematiikan mielenkiintoisin osa-alue on todennäköisyysoppi. Kun todellisuus on valtava sekasotku puutteellista informaatiota, josta osa vielä on puhtaasti virheellistä, välillä on pakko tehdä oletuksia. Kuten juuri noita oletuksia siitä, että korrelaatio ehkä kuitenkin implikoi kausaliteettia, vaikka kausaliteettia yleensä on mahdotonta osoittaa.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Kiinnostava keskustelu Mikaela, liekö filo sofi saanut vaikutteita Platonilta ja Aristoteleeltä. Ja eikös muutes niin ymmärtääkseni niin lasten kasvatus/ylläpito ja syöminen ole kanssa tuottamatonta työtä joka ei tuo heti niitä tuloja ja talouskasvua vaan ovat sivukuluja? Lisäksi ihminen käyttää puolet päivästään nukkumiseen, joten lisääntyisikö tuottavuus jos viikosta nukuttaisiin vain kaksipäivää putkeen?

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Mikaela, minusta tuntuu että tällaisia "Pikku-Mustan yliopistoja" on Suomessa pilvin pimein. Ainakin Unionin baarissa ilman mitään tekniikkaa ja työvälineitä kansantalouden ongelmat selvitettiin hyvin seikkaperäisesi jo 60-luvulla. Lopputulema oli yleensä : "Tyhjästä ei voi nyhjästä". Sitten sosialistisella talousopilla tämä teoria kumottiin ja lopputulos on nyt nähtävissä.

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth

Tyhjästä ei todellakaan voi nyhjäistä. Mikromaa rahoittaa tässä vaiheessa leikkinsä EU:n lahjarahoilla ja pitämällä asukkaiden elintason Suomea alempana, jolloin vienti vetää. Tuloeroja ei toistaiseksi ole lähes ollenkaan, jolloin tulonsiirrot luonnollisestikin on helpompaa hyväksyä. Suomi oli 60-luvulla itse asiassa melko samassa tilassa kuin saarivaltio tässä vaiheessa tarinaa, paitsi että saarivaltio on suorastaan karrikoidun kommunistinen. Suomen ongelmaksi nousi infran kohentuminen, kun varallisuutta ei maassa yksinkertaisesti ole tarpeeksi suhteessa infran tasoon. Tämä tulee olemaan ongelma myös saarivaltiossa, johon täytyy löytää toisenlaisia ratkaisuja kuin mihin Suomessa päädyttiin. Tämä tarina elää, toistaiseksi en ole tehnyt päätöksiä siitä, mihin suuntaan. Mm. uutiset vaikuttavat siihen, minkälaisiin tilanteisiin saarivaltio ajautuu.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Saarivaltiossa todellakin ovat asiat toisin kuin mantereella, jos taloustieteilijä selittää lisäarvoa panoksella hyödyn sijaan. Eikö poikkitieteellisyyden idea olisi nimenomaan että pystyttäisiin ymmärtämään sitä mikä menee itseltä yli ymmärryksen? Ei siis vain todettaisi että jotain ei muka voi mitata.

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth

Hyödyn mittaaminen on aika hankalaa, ellei sitä mitata juuri panostuksen tarpeen vähenemisellä, eli loppupeleissä sama asia, edellyttäen että susityö luokitellaan suoraan arvottomaksi. Tosin esimerkiksi viihteen hyötyä ei käytännössä ole mahdollista mitata, jolloin viihde jäisi kokonaan mittailujen ulkopuolelle, jos asiaa ei lähestyttäisi panostuksen näkökulmasta.

Aika kovat vaatimukset kyllä blogille, jos minun pitäisi kevyen dialogin sijasta rakentaa kokonainen poikkitieteellinen tutkimusasetelma ja vedenpitävästi todistaa, että kyllä, kotien siisteys ja riittävän monta täyttävää ateriaa päivässä todellakin vähentää tarvetta terveydenhuollolle.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Näköjään ilmaisin itseäni epäselvästi, luulin olevan selvää että nimenomaan pidin tuota arvoasiaa selvänä. Ihmettelin vain että kolmen henkilön kyvyttömyys olisi todistanut mittaamisen mahdottomaksi.

Edit: Kuten itsekin toteat työpanos saattaa olla arvoton tai arvoltaan negatiivine, joten panos on aivan surkea lähestymistapa arvon määrittelyssä.

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth Vastaus kommenttiin #10

Itse asiassa joudun perumaan tuon susityön poislaskemisen, sillä joku sen susityönkin materiaalit ja palkat joutuu maksamaan, jolloin siitä käytännössä tulee osa oikein toteutuneen työn arvonlisää, koska susityö väkisinkin näkyy onnistuneiden tuotteiden hinnoissa. Susityön väheneminen laskee yksikkökohtaista arvonlisää, mutta parantaa samalla tuottavuutta suhteessa työpanokseen, koska yksikköjä suhteessa työpanokseen syntyy enemmän.

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin Vastaus kommenttiin #12

Tämä särähtää. Mikaela: "susityöstä tulee osa oikein toteutuneen työn arvonlisää".

Siis mitä on arvo ja arvonlisä (talouden sfäärissä)? Kaikki mikä onnistutaan lutraamaan jonkin tuotteen (arvon) tekemisessä, on yhteenlaskettuna tuon tuotteen arvo. Eikö arvo pitäisi ymmärtää aidosti positiivisen kautta ja vain positiivisen kautta? Voisiko arvo olla vaikka kokemuksellinen asia (vähän kuin preferenssi). Mikä tuntuu hyvältä, mikä antaa jonkin hyödyn, mikä on käyttökelpoinen eli käyttöarvo, se ja vain se on arvoa. Kun taas se aines, panos, aika, työ, mikä on turhaan ja väärin käytetty tuon tuotteen tekemiseen, itse asiassa pitäisi laskea miinukseksi, vähentää tuotteen arvosta.

Eikö tässä pilkistä koko nykyisen kansantalouden tilinpidon, koko nykyisen talouden käsitteen ja myös talouspoliittisen ajattelun perustavaa laatua oleva virhe, harha. Jos luontoa tuhotaan, niin sekö on arvoa. Jos ihmiset oleilevat työntekemisen nimissä toimistoissa, tehtaissa, lapion varressa, yliopistoissa, niin tuo turha oleiluko on yhtä kuin arvo. Oikeammin se on tuhlausta, väärinolemista, kustannusta, siis negatiivista arvoa.

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth Vastaus kommenttiin #15

Niin särähtää minullakin, siksi en ensin ajatellut niin. Minun oli kuitenkin pakko korjata ajatteluani, vaikka mm. yksi suurimmista julkisen talouden epäkohdista riippuu juuri tuosta ajattelusta, ja sen virhetulkinnoista: arvo on muka hyödynnettyjen resurssien summa, jolloin esim. terveydenhuollon tuottavuus muka kasvaa, kun samaan (pieleen menneeseen) toimenpiteeseen käytetäänkin enemmän rahaa. Niin kauan kun hoitotuloksia ei mitata, ei terveydenhuollon tuottavuutta ole mahdollista mitata.

Mutta valitettavasti arvo käyttäytyy juuri noin, kun taas tuottavuus ei. Tuottavuuden laskemiseen tarvitaan tuotekohtaiset määritelmät sille, mikä lopputulos lasketaan tuotteeksi, jolloin susityö on vain arvoneutraali tavoitteen saavuttamisen prosessin sivutuote (jotkut potilaat kuolevat saamastaan laadukkaastakin hoidosta huolimatta). Koska susityö kuitenkin nostaa myös onnistuneiden lopputulosten hintaa, kannattaa prosessia yrittää parantaa.

Vähän niin kuin työkyvyttömät ja sairaat ovat luonnollinen osa ihmiskuntaprosessia, jolla on selkeä arvo tuotantokentän ulkopuolellakin, mutta jonka osuutta prosessista kannattaa pyrkiä laskemaan, jotta tehokkaan väestön kustannusrakenne ei kuormittuisi liikaa, sillä pelkkä työkyvyttömien ja sairaiden olemassaolo nostaa työn hintaa.

On sitten poliitikkojen/kansalaisten eettisen arvomaailman ratkaistava, vähennetäänkö heitä tappamalla välillisesti tai välittömästi, vai pyritäänkö vain tekemään heidän elämästään riittävän helppoa, jotta he kykenevät vajailla resursseillaankin osallistumaan yhteiskunnan ylläpitoon.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Harmi että peruit, ei olisi pitänyt. Oltaisiin saatu saarivaltion talous toimimaan nopeammin, kun ymmärrys hinnanmuodostuksesta olisi ollut ohjaamassa toimintaa. Onko niin että saarivaltiossa vallitsee suunnitelmatalous kun hinnat määräytyvät kustannusten mukaan?

Edit: Vastaus kommenttiin 12

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth

Terveessä taloudessa hintojen on pakko määräytyä kustannusten mukaan lähtökohtaisesti: jos hinnat eivät ole kustannuksia korkeampia, tulee jossain vaiheessa konkurssi. Katteen suuruusluokan taas määrittää panos-tuotossuhde verrattuna kilpailijoihin. Sehän tässä vaiheessa on saarivaltion etu, että palkkakulut ovat matalia, kun ihmiset elävät konteissa tai hyteissä, jolloin he pärjäävät pienehköillä elinkustannuksilla. Heidät on tosin pidettävä terveinä, sillä tuollainen talous ei kestä ohitusleikkausten, aivokirurgian tai edes insuliinihoitoisten diabeetikkojen hoitokuluja ilman, että talous alkaa kangerrella.

Oma lähestymistapani hinnanmuodostukseen on ollut se, että hinnanmuodostuksesta lähdetään: arvioidaan hinta, jonka asiakkaat palvelusta mielellään maksavat. Sitten tuote ja bisneslogiikka rakennetaan sellaiseksi, että kustannukset varmuudella jäävät tuon hinnan alle. Ei ihan helppoa, ja pidentää paljon kehitysvaihetta, mutta ainoa pidemmän päälle toimiva ratkaisu, jos suunnitelmissa ei ole kattaa tuotantokuluja jatkuvasti investoijien rahoilla.

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

(voi olla että käsityskykyni ei pysy Mikaela Pethin perässä mutta Mikaelan hintateoria tuntuu oudolta, huonolta, väärältä)

"hinta jonka asiakkaat mielellään maksavat". Tämä puoli tuntuu oikealta, eihän tuote muuten mene kaupaksi (= nykysuomen ongelma).

Toisaalta Peth tuossa ylempänä mätkäsi kaikki hutikulut tuotteen arvon osaksi. Se ei toimi.

Ehkä "bisneslogiikan rakentaminen sellaiseksi että kustannukset varmuudella jäävät tuon hinnan alle" on kuitenkin se ratkaisu. Tullaanko tässä siis Perskeko-hallituksen tuottavuusloikkaan?

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth Vastaus kommenttiin #16

Siinäpä se. Hutikulut on pakko kattaa onnistuneiden tuotteiden katteilla, jos ei halua mennä konkurssiin. Toimivan bisneslogiikan avulla hutikulujen osuutta voi vähentää niin, että hutien kustannusvaikutus onnistuneisiin tuotteisiin vähenee/katoaa. Ja kyllä, rakenneuudistuksen ainakin pitäisi olla tällainen bisneslogiikan uudelleenmäärittely, jos tuottavuusloikkaa halutaan.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Putosin kärryiltä. Kerroit että "Terveessä taloudessa hintojen on pakko määräytyä kustannusten mukaan". Eli kustannusten perusteella lasketaan (määrätään) hinta. Voi noinkin toimia, mutta riski on suuri että joko yritetään veloittaa ylihintaa jolloin toimija poistuu markkinoilta tai sitten jätetään osa luodusta lisäarvosta rahastamatta. Sitten kumoat itse väitteesi kertomalla "lähestymistapani hinnanmuodostukseen on ollut se, että hinnanmuodostuksesta lähdetään: arvioidaan hinta, jonka asiakkaat palvelusta mielellään maksavat". Oletan että tämä jälkimmäinen on kuitenkin se ohjaava mielipide, jolloin olemme päässeet yksimielisyyteen. Näin se poikkitieteellinen iterointi ja vatulointi tuottaa ymmärrystä, hyvä niin. Aiempi haparointi lienee johtunut hinnan sekoittamisesta kate- ja kannattavuuskäsitteisiin.

p.s. Viimeisin kommenttisi nimenomaan ei ole pidemmän päälle toimiva ratkaisu, niin syvätaskuisia rahoittajia ei olekaan että voi loputtomasti pyörittää tappiollista toimintaa. Olisit jättänyt viimeisen sivulauseen pois, niin olisi viesti ollut vahvempi.

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth Vastaus kommenttiin #19

Ajoin takaa sitä, että kustannukset todellisuudessa asettavat hinnoittelun raja-arvot. Toki joitain tuotteita on mahdollista myydä alle tuotantokustannusten, jos muista tuotteista veloitetaan samassa suhteessa enemmän, mutta jollain tasolla nuo rajat kuitenkin asettuvat juuri kustannusten pohjalta. Sitähän kilpailu on, että joku osaa saada enemmän aikaan tietyllä panostuksella kuin muut, ja pystyy myymään halvemmalla sekä tekemään silti saman verran tai jopa enemmän voittoa.

Tässä menivät kieltämättä käsitteet hinta ja arvo sekaisin, sillä minä puhuin arvosta ja sinä siirsit keskustelun hyötyyn ja hintoihin. Yksinkertaisimmillaan arvo on raaka-aineiden arvo, johon sisältyy työprosessi hävikkeineen yhtenä raaka-aineena. Se ei kuitenkaan kerro mitään hyödystä, tuottavuudesta tai muista käsitteistä.

Viimeisin kommenttini investoijien rahoilla elämisestä liittyi nykyaikaiseen todellisuudesta vieraantuneeseen start-up -maailmaan, jossa pahimmillaan jenkkityyliin yritykset ovat vain arvopapereiden pinnalle liimattuja kaupankäynnin tekosyitä, kun varsinainen bisnes on rahoittaa yrityksen imagon luontia, eikä edes välitetä siitä, ettei pinnan alta löydy minkäänlaista bisneslogiikkaa. Nämä investoijat pystyvät vaivatta tekemään miljarditolkulla rahaa yrityksillä, joiden liiketoiminta on lähinnä mielikuvitusta, kun imagon kohennuksen jälkeen niitä arvopapereita voi myydä voitollisesti. Tuollaisia yrityksiä kannattaa pitää hengissä vaikka niillä investoijien rahoilla, kunhan hengissä pitämiseen kuluu vähemmän rahaa kuin mitä osakkeiden arvonnousu on...

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Käsitteistä vielä. Kirjoitin hinnanmuodostuksesta, koska oli ilmeistä että muuten puhumme toistemme ohi. Jotta krskustelu olisi tuottavaa, on olennaista että ymmärtämme mitä toinen tarkoittaa. Eikö tuo määritelmäsi arvokäsitteestä, että arvo on raaka-aineiden arvon summa, ole kehäpäätelmä? Huolestuttavinta tuossa määritelmässä on kuitenkin ettei se huomioi yhdistämisen synnuttämää lisäarvoa.

Olisiko tässä yksinkertainen määritelmä:
Hyöty = subjektiivinen arvio hyödykkeen tuottamasta edusta saajalleen
Arvo = rahallinen mitta hyödylle
Hinta = summa jolla hyödyke vaihtaa omistajaa
Hinnan raja-arvot = max. "hinta, jonka asiakkaat palvelusta mielellään maksavat", min. kustannusten summa

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth

Nuo määritelmät allekirjoitan.

Arvon laskentatapani kyllä kuitenkin, toisin kuin oletit, huomioi yhdistämisen synnyttämän lisäarvon tehdyn työn muodossa. Loppupeleissähän saatavuuden lisäksi juuri tehdyn työn määrä ohjaa raaka-aineidenkin hintoja sitä kautta, että tehty tuö täytyy veloittaa raaka-aineiden hinnoissa jo ennen minkään tason jalostamistakin. Tämä on kuitenkin melko triviaalia, mielenkiintoiseksi pohdiskelu muuttuu siinä vaiheessa, kun tehdyn työn rahallista arvoa pitäisi ruveta mittaamaan.

Ajatusleikkinä väitän, että konttiasuntoja siivoavan henkilön työpanos on vähempiarvoinen kuin täsmälleen saman henkilön täsmälleen samat työvaiheet täsmälleen samankestoisina sisältävä työpanos pilvenpiirtäjässä.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Suurella todennälöisyydellä on niin kuin väität. Uskon että pilvenpiirtäjäasukkaan halu siivota itse on pienempi, joten koettu hyöty on suurempi. Hän siis arvostaa palvelun korkeammalle ja on siksi valmis maksamaan siitä enemmän. Kunhan siivooja vielä tajuaa ottaa sen korkeamman hinnan on kaikki niin kuin pitääkin olla.

Toimituksen poiminnat