Vaihtoehtoinen tulevaisuus Mitä Suomessa ja maailmassa voisi tapahtua, jos PersKeKo-hallitus ja kaikki sen vastineet maailmalla löytäisivät aidon kompromissin...

Suomenlinnan kirkko hyötykäyttöön

Suomenlinnan kirkko aiheutti saarivaltiossa närää. Ensin sen purkamista pois pilvenpiirtäjien tieltä oli suunniteltu, mutta seuraavana ajatuksena olikin kirkon uskonnollisten tunnusmerkkien riisuminen ja sen luovuttaminen kaikkien uskontojen edustajien yhteiskäyttöön. Siinä käytössä se olikin ollut jo jonkin aikaa aina viikonloppuisin, mutta arkiviikkojen ajan ovet pysyivät lukittuina.

Siitä se närä sitten alkoikin, sillä uskontojen yhteistila oli toiminut yllättävän hyvin. Lukittu kirkko kuitenkin toi silmiinpistävästi esiin ongelman: rakennuksen tyhjäkäytön. Konttivirkamiehet olivat jo pitkään pohtineet, että saarivaltioon tarvittaisiin oma pankki, jotta taloudesta olisi mahdollista huolehtia Pohjois-Dakotan pankin periaatteilla. Liikepankit kun eivät tällaista toimintaa mahdollistaneet. Niinpä heille tuli mieleen, että koska pankit ovat auki vain arkisin, sopisi kirkkorakennus hyvin pankiksi.

Mutta samat ovet olivat herättäneet myös konttipäiväkodin henkilöstön huomion, ja kun riita kirkkorakennuksesta oli paisunut tarpeeksi, päätettiin, että kirkkoa hyödyntävät uskovaiset itse saivat äänestää kirkon arkikäytöstä. Päiväkoti voitti kirkkaasti, sillä suurimmalla osalla uskonnoista oli epäluuloinen suhtautuminen rahaan, eikä se heidän mielestään sopinut yhteen pyhyyden käsitteen kanssa, vaan olisi tuhonnut kirkkorakennuksen ilmapiirin. Niinpä päiväkoti siirtyi kirkon tiloihin.

-----

Suomenlinnan kirkkopäiväkoti herätti huomiota myös Suomessa. Sitä käytiin ihmettelemässä, ja vaikka lasten äänet kaikuivat kirkossa ja lisäsivät melutasoa, oli tunnelma silti yllättävän mukava. Kirkon penkeillä oli nukkeja rivissä, leikkiautot ajelivat pitkin alttaria ja virsikirjoista oli rakennettu pieni maja, jossa muoviastiat ja muoviliesi olivat kovassa käytössä. Urkuja tosin sai soittaa vain yksi kerrallaan, ja soittoaika oli rajoitettu puoleen tuntiin päivässä. Joku harmittelikin, ettei seinälle saanut ripustaa maalausta Jeesuksesta, joka kutsui lapset tulemaan tykö.

Eräässä helsinkiläisessä seurakunnassa suhtautuminen oli kuitenkin synkkää. Siellä käytiin kovia keskusteluja siitä, että seurakunta oli lopettanut kokonaan koululaisten iltapäivätoiminnan pari vuotta aiemmin, koska se kirjanpitäjän mukaan tuotti tappiota. Etenkin siinä vaiheessa, kun eräs iäkäs seurakuntalainen kyseenalaisti tappiollisuuden, ja selvisi, ettei kirjanpitäjä koskaan ollut kuullutkaan käsitteestä marginaalituotto, syveni kriisi erittäin vakavaksi.

- Mutta onhan aivan itsestäänselvää, että jos iltapäiväkerho käyttää rakennusta viisi tuntia joka päivä, täytyy rakennuksen kulut noilta viideltä tunnilta kohdistaa iltapäiväkerhon toimintaan! kirjanpitäjä huudahti. - Itse asiassa enemmänkin, jos lähdetään siitä, että rakennusta käytetään yhteensä noin neljäkymmentä tuntia viikossa, ja siitä kaksikymmentäviisi on iltapäiväkerhoa, täytyy kuluista yli puolet kohdistaa iltapäiväkerhotoimintaan!

- Älä nyt ole tyhmä! iäkäs seurakuntalainen totesi. - Niin kauan kun sitä rakennusta joka tapauksessa tarvitaan niihin viiteentoista tuntiin, jotka eivät ole iltapäiväkerhoa, kulut säilyvät ennallaan, vaikka iltapäiväkerho lakkautettaisiin. Silloin kulut jäävät, mutta iltapäiväkerhon marginaalituotto katoaa, eli se tuotto, joka syntyy kun lasketaan iltapäiväkerhon tulot vähennettynä siihen liittyvillä suorilla kuluilla, eikä sekoiteta asiaan ollenkaan rakennusta, joka joka tapauksessa on ja pysyy ja maksaa.

- Ei minulle koskaan ole edes opetettu tuollaista tapaa laskea! kirjanpitäjä huudahti.

- Eipä tietenkään, iäkäs seurakuntalainen totesi. - Koko käsite on hylätty, koska ihmiset ovat niin ahneita. Kun kuluja kohdistetaan miten sattuu, on helppoa saada esimerkiksi enemmän tukirahoja kaupungilta, joka iltapäiväkerhoa tukiessaan maksaa silloin myös rakennuksen ylläpidosta. Jos kaupunkia välttämättä haluaa johtaa harhaan toiminnan todellisten kustannusten osalta, voi niin tietenkin tehdä, mutta kyllä silloin itse kuitenkin pitäisi muistaa, mikä totuus asiassa on, eikä lopettaa tuottavaa toimintaa niiden omien huijauslaskelmien takia!

- Mutta en minä tiennyt!

- Nyt tiedät, iäkäs seurakuntalainen totesi. - Joten voit myös tehdä jotain asialle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth

Niin joo, täältä tiivistelmä Pohjois-Dakotan pankkimallista: http://banknd.nd.gov/about_BND/

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Mikaela Peth

Oletko muuten ajatellut, että nämä fantasiasi sopisivat paremmin US blogin Vapaavuoroon. Ihmettelen, että moderaattori ei ole sinua ohjeistanut.

Vapaavuoro on blogipalvelu, jossa käydään kansalaiskeskustelua kulttuurista, viihteestä, urheilusta ja muista vapaa-ajan aktiviteeteista. Tässä palvelussa kuka tahansa voi olla kirjailija, taiteilija, kriitikko tai minkä tahansa harrastusalueen – vaikka käsitöiden, tv-ohjelmien, elokuvien, tietokonepelien tai muodin – osaaja tai asiantuntija.

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth

Paitsi, että tämä blogi käsittelee puhtaasti politiikkaa, joka taas on Puheenvuoron aihe. On aika erikoista, jos et sitä huomaa. Moderaattori mitä ilmeisimmin on huomannut.

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Mikaela Peth

Suomenlinnanlastentarhan toiminta alkoi 1925 neljän Suomenlinnalaisentädin hoivissa Karin täti hoiti pienimmät lapset eli Pallerot. Toini täti 4-vuotiaat Pulukat, ja Lempi täti Pääskyset. Hanna täti hoiti keittiöpuolen.

Lastentarha oli Suomenlinnassa tärkeä instituutio sillä siellä opimme tuntemaan jotakuinkin kaikki Suomenlinnan lapset.

Minä ja kaikki sisarukseni ovat käyneet Suomenlinnan lastentarhan. Lastentarha toimi vuodesta 1938 leikkipuiston läheisyydessä kivitalossa. Sen talon toisessa päädyssä asui meidän perheemme. Kolme huonetta ja keittiö. Vahvuus 8 henkilöä. Talousvesi tuli sisään, kun joku sen kantoi. Kantamalla se uloskin vietiin.

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth Vastaus kommenttiin #5

Olen tietenkin tutustunut Päiväkoti Suomenlinnaan netin välityksellä. Tilanne tarinassa on kuitenkin se, etteivät olemassaolevat 50 lapsen päivähoitopaikat riitä niille n. 250 alle kouluikäiselle lapselle, jotka muuttivat kontteihin. Siten 200 lasta oli pakko tunkea kontteihin myös päivähoitopäivien ajaksi, joten kirkko pienensi huomattavasti konttipäiväkodin (tai ehkä niitäkin oli useita...) taakkaa.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Jännää sinäällänsä ettei saarelta nouse melua siitä etyä lastentarhaa pidetään uskonnollisissa tiloissa tai että uskonnollisia tilaisuuksia pidetään julkisessa tilassa, näille nimittäin löytyy tosielämästä vastustajansa vaikken itsexsiinä mitään väärä näe.

Ps. Eikös tuo kirkko timisi paremmin muuttuvana tilana jos kiinteät penkit poistettaisiin?

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth

Jos tarinassa huomioitaisiin kaikki melu joka syntyy, mitään ei olisi mahdollista tehdä. Jokainen muutos yleisesti parempaankin aiheuttaa aina vastustusta, koska jotkut ovat hyötyneet siitä aiemmastakin tilanteesta. Ei siis ole mielenkiintoista käsitellä vastustusta, koska lähtökohtaisesti kaikki vastustus joudutaan joka tapauksessa ignoroimaan, jos halutaan asioiden muuttuvan.

Ps. Ajattelin tuota irtopenkkivaihtoehtoa, kun harkitsin kirkon käyttämistä pankkina, mutta lapsille ne penkit ovat vain rikkaus. Temppurata ja labyrintti samassa, ja lisäksi ne estävät liian rajuja leikkejä ja siitä johtuvia loukkaantumisia, kaiusta puhumattakaan.

Toimituksen poiminnat