*

Vaihtoehtoinen tulevaisuus Mitä Suomessa ja maailmassa voisi tapahtua, jos PersKeKo-hallitus ja kaikki sen vastineet maailmalla löytäisivät aidon kompromissin...

Silloin Kreikka nousi tuhkasta ja maailma meni sekaisin

Lopulta Kreikan velkajärjestelyt ja EU:n sopimusmuutokset olivat niin pitkällä, että EKP uskalsi aloittaa Saksan ehdottaman perustulokokeilun. Kreikassa ajatukseen oli suhtauduttu epäluuloisesti poliittisissa ja liike-elämän piireissä, mutta kansa oli innoissaan. Väestö oli hankkinut ennätysmäärän passeja, koska EKP oli asettanut ehdoksi perustulolle, että vastaanottajilla oli oltava sormenjälkitunnisteella varustettu passi, sillä vain sellaisille pankkitileille, joiden omistaja oli tunnistettu passin avulla, oli mahdollista maksaa perustuloa. Myös lasten perustulo maksettiin vanhempien tileille, vaikka lapsilta ei sormenjälkiä otettukaan.

Kun EKP oli julkistanut perustulokokeilunsa, olivat valuuttakurssit heilahdelleet pari päivää. Ensin oli tullut pieni valuuttapako eurosta, mutta melkein heti suunta olikin kääntynyt, ja euro oli yllättäen voimistunut, vaikka EKP oli tehnyt selväksi, että kyseessä oli toimenpide, jonka tarkoituksena oli synnyttää inflaatiota Kreikkaan. Uhkapelurit olivat liikenteessä.

Ensimmäinen perustulosumma oli päätetty maksaa 150,- euron kokoisena, jotta rahatulva ei sekoittaisi kokonaan Kreikan sisäisiä markkinoita. Se ei rahasummana vielä onnistunut käynnistämään inflaatiota, vaan kuluttajakorin hinta jopa vähän laski. Yllättävänä sivuvaikutuksena huomattiin, että terveydenhuoltoturismi Turkkiin lisääntyi jonkin verran. Kolmen kuukauden kuluttua, kolmen perustulomaksun jälkeen, liike-elämältä alkoi kuulua viestiä, että kysyntä oli alkanut kasvaa. Inflaatiota ei kuitenkaan vieläkään näkynyt.

EKP käsitteli perustuloa lainana, jonka korko oli -100%, jolloin takaisinmaksua ei ollut olemassakaan. Tämä oli toki riski, sillä mahdollisten haittavaikutusten korjaaminen jälkikäteen olisi ollut täysin mahdotonta. Perustulo oli poliittisilla päätöksillä vapaaksi laskettua rahaa, joka käyttäytyi samalla tavalla kuin toteutuneet luottotappiot, joita ei konkurssin jälkeen enää pystytä perimään. Rahat luonnollisestikin hakeutuivat eri reittejä pitkin joko Kreikan valtion tai oligarkkien haltuun, joten valtion velanmaksukykykin alkoi parantua. Sen havaittuaan Saksa perui vaatimuksensa tuottavien Kreikan valtion omistamien yhtiöiden yksityistämisestä, sillä juuri niiden kautta rahat hakeutuivat valtiontaloutta parantamaan.

EKP päätti nostaa Kreikan perustulon tason 250,- euroon kuukaudessa, jotta inflaatio käynnistyisi. Se sai pikkuhiljaa vahvistuneen euron arvon hieman laskemaan, muttei suorassa suhteessa vapautettuihin euroihin. Tämä sai ruokien hinnat Kreikassa nousemaan vähän, ja valtiokin uskalsi korottaa hieman yhtiöidensä kuluttajahintoja. Se ärsytti oligarkkeja niin, että yksityiset yhtiöt päätyivät nostamaan hintojaan kaksinkertaisesti valtioon verrattuna. Se puolestaan johti tilanteeseen, jossa palveluiden hinnat laskivat hieman, mikä tasapainotti kokonaistilannetta ja hillitsi inflaation etenemistä.

EKP päätti pitäytyä tällä perustulon tasolla vähintään vuoden, ettei Kreikan sisäinen inflaatio kiihtyisi liikaa ja haittaisi Kreikan vientiä. Euro alkoi taas vahvistua, vaikka uutta rahaa luotiin jatkuvasti kreikkalaisten tileille. Tämä sai Italian vaatimaan, että kokeilua laajennettaisiin sinnekin, koska euro oli selvästi taas vahvistumassa liikaa. Laajempi kokeilu voisi taas heikentää euroa sopivasti. Tässä vaiheessa Suomi sekaantui keskusteluun ja totesi, että kokeilua olisi turvallisempaa jatkaa pienten maiden avulla. EKP oli samaa mieltä, ja näin alkoi Suomenkin talous elpyä.

Tämä sai kansan kaduille kaikissa euromaissa, koska jokainen kansalainen katsoi olevansa oikeutettu vastaavaan perustuloon. Raivo oli valtaisaa, sillä jokainen muille maksettu euro tuntui olevan itseltä pois. Italia, Ranska ja Espanja ilmoittivat, etteivät ne hyväksy yhdenkään uuden euromaan liittämistä kokeiluun, elleivät ne itse ole välittömästi siinä mukana. Lopulta EKP suostui ottamaan kaikki kolme mukaan, aluksi 100,- euron perustulolla. Se hillitsi kansan raivoa riittävästi, vaikka Kreikka ja Suomi vielä olivatkin etuoikeutetussa asemassa.

Tämä päätös sai euron arvon laskemaan jo vähän reippaammin, mutta oli ilmeistä, ettei devalvoituminen ollut suorassa suhteessa liikkeelle laskettuun rahaan, vaan selkeästi vähäisempää. Tosin toimeliaisuuskin lisääntyi reippaasti, joten kurssien käyttäytyminen vastasi todennäköisesti hyvin rahan tosiasiallista lisääntymistä toimeliaisuuden lisääntyminen vähennettynä.

Kun aikaa oli kulunut puolitoista vuotta, ja asiat näyttivät koko ajan paremmilta, uskalsi Angela Merkelkin taas aloittaa hengittämisen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Vai sellaiset fantasiat?

Oikeassa rinnakkaisuniversumissahan maassa, jossa ei ole toimeentulotukea, eikä pysyvää työmarkkinatukea; on moni viisikymppinen työttömäksi jäänyt katsonut parhaimmaksi vaihtoehdokseen ottaa niukan "varhaiseläkkeen".

Tätä voidaan ajatella kutakuinkin kuin perustulona. Rahamäärätkin korreloivat verrattain hyvin fantasiallisemman rinnakkaistodellisuuden poskettoman korkeiden tulojen kanssa. Ongelmanahan on vain maksaja.

Kun varhaiseläkkeelle - täysin palkkatyön toivosta luopuneelle viisikymppiselle - siirtyvän perustulon maksaakin jumankauta Kreikan valtio, eikä EKP!

Yksi yhteinen tekijä näiden rinnakkaistodellisuuksien kesken toki on olemassa: inflaatio ei laukkaa kovin ammottavin askelin. Raha siis riittää, ja jos huomiseen asti pärjää ilman täydellistä kulutushysteriaa, niin seuraavana aamuna sama raha riittää paremmin.

Tietysti rinnakkaistodellisuuksissa polut yhtenevät siinä kohtaa, kun Kreikan maksamat perustulot kaatuvat sitten jatkuvina tukipakettivirtoina muiden euromaiden niskaan - ja kun niitä ruvetaan bailaamaan ulos niin EKP:han se sieltä sitten työstää tuoretta hyvää kaikille. Koko päivän. Yötyölisiä ei haluta vielä maksaa.

Tämänpä vuoksi pikemminkin halutaan lopettaa kreikkalainen eläköityminen, jotta vältyttäisiin jatkuvilta tukipaketeilta.

On tietysti sellaisiakin tahoja, joiden mielestä tällainen ei tule onnistumaan, vaikka loogisesti ajatellen asian voi nähdä toimivankin.

Mutta heitä kutsutaankin pölhöpopulisteiksi. Jopa persuiksi. On muuten mielenkiintoista olla sellainen.

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth

Euromäärät valitsin tekstiin sen mukaan, minkä oletin olevan korkein summa, mikä ei sotke taloutta. Summa perustui tietoon juuri Kreikan eläkkeiden tasosta. Todellisuudessa nuo summat kuitenkin voisivat korkeintaan pelastaa Kreikan nykytalouden, mutta ne eivät edistäisi sen kehittymistä. Sivistynyt arvaukseni on, että siinä vaiheessa kun Kreikan perustulo olisi vajaat tuhat euroa, alkaisivat infra ja yrityselämä Kreikassa kehittyä orgaanisesti. Maksajana ei tietenkään voisi olla Kreikka, koska Kreikka pystyy vain lainaamalla luomaan uutta rahaa talouteen, ja lainaamalla se rikkoo euron. Mikään ei kuitenkaan estä EKP:ta lainaamasta kansalaisille -100% korolla, kunhan niin halutaan tehdä, ja muutetaan järjestelmiä ja sopimuksia sen mukaisiksi.

Euro on erikoinen valuutta. Se on rakennettu Saksan vanhan rinnakkaisvaluutan periaatteille (rentenmark), koska sen määrä on suoraan sidoksissa BKT:hen. Se on teoriassa täydellinen määritelmä rahalle, mutta käytännössä yksikään maapallon valtio ei ole täydellinen, jolloin kyseinen valuutta sopii valtiolle sitä huonommin, mitä kauempana kyseinen valtio on täydellisestä. Periaatteessa BKT-sidonnaisuuden pitäisi myös lisätä toimeliaisuutta, koska jokaista toimeliasta euroa kohtaan valtion on mahdollista hyväksytysti lainata vajaa euro lisää. Käytännössä näin ei kuitenkaan oikein missään tapahdu, koska rahan taipumuksiin kuuluu hakeutua rahan luo, jolloin rahan syöttäminen suoraan sinne, missä rahaa jo on, ei pysty synnyttämään rahan liikettä.

EKP:n pitäisi muistaa, että euron kannalta tärkeää ei ole miten asiat ovat oikeasti (eli onko euro rakenteeltaan täydellinen), vaan miltä asiat ulospäin näyttävät (eli kuinka moni euromaa kärvistelee heikon taloutensa kanssa), jolloin täydellisyydestä tinkiminen voi hyvinkin johtaa siihen, että euro hakeutuu optimaaliselle kurssitasolle, kun euromaiden taloudet paranevat. Silloin syntyvät myös toimivammat sisämarkkinat, eikä ulospäin vahva euro edes olisi kovin suuri ongelma, vaan ennemminkin etu, kun Aasiasta saisi halpatuotantoa entistäkin halvemmalta, ja ulkopuolelta tuotetut elintarvikkeet ja raaka-aineet halpenisivat.

Käytännössä valtiokohtainen EKP:n maksama perustulo kansalaisille käyttäytyisi samalla tavalla kuin korivaluutta, koska inflaatio olisi eri euromaissa eri tasoilla perustulon avulla synnytettynä, ja ulospäin kyseessä olisi kuitenkin vain yksi valuutta. Samalla devalvaation haittavaikutukset pienituloisille katoaisivat ja muuttuisivat osittain suoraksi hyödyksi, jolloin esim. verotuksen progressiota olisi mahdollista loiventaa, ja työnteon kannattavuus lisääntyisi. Eikä mikään valtio olisi varsinaisesti "maksaja" koko lystille, koska perustulo maksettaisiin rahaa painamalla, jolloin vaikutukset näkyisivät vain euron arvon muutoksissa, eivät liikepankkien kirjanpidossa.

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth

Täsmennän vielä tuota rahan seisomisongelmaa: liikepankit pystyvät vakuusvaatimusten takia lainaamaan rahaa yksityisellä sektorilla lähinnä sellaisille yrityksille, joilla on toimivaa liiketoimintaa ja tulovirta kunnossa. Nämä ovat niitä yrityksiä, joilla on mahdollisimman pieni motivaatio investoida yhtään mihinkään, koska toimivan liiketoiminnan kohdalla investoinnit ovat lähinnä riskien kasvattamista ehdoin tahdoin. Ne yritykset taas, jotka epätoivoisesti tarvitsisivat tuotekehitystä ja innovointia muuttuakseen kannattaviksi, eivät tyypillisesti saa lainaa.

Kun taas ajatellaan pörssikuplia ja muita osakemarkkinoiden kuplia, on niiden perussyy siinä, että rahan antaminen (suorat sijoitukset) yrityksille on vaarallisempaa kuin lainaaminen. Yrittäjän ei ole pakko miettiä ollenkaan takaisinmaksua, koska sijoitetut rahat voi käyttää miten lystää. Pankkilainojen vakuusvaatimuksista tinkiminen on kuitenkin sekin vaikeaa, joten jäljelle ei oikein jää muita keinoja kuin rahan syöttäminen markkinoille sellaista reittiä pitkin, missä se ei jää seisomaan. Mitä pienituloisemmista yksilöistä on kyse, sitä varmemmin rahat lähtevät juoksemaan, missä on myös aloittavien yritysten paras tapa hankkia varoja: myyminen, myyminen ja myyminen. Kun myynti lisääntyy, myös ostopalveluiden tarve lisääntyy jne., jolloin rahan kiertonopeus lisääntyy, mikä itsessään kasvattaa BKT:ta enemmän kuin markkinoille lisätty raha.

Toimituksen poiminnat