Vaihtoehtoinen tulevaisuus Mitä Suomessa ja maailmassa voisi tapahtua, jos PersKeKo-hallitus ja kaikki sen vastineet maailmalla löytäisivät aidon kompromissin...

Olli Immonen ei olekaan ankka!

Pikku-Mustan yliopiston lounasravintolassa käytiin päivänpoliittista keskustelua. Hernekeittoa syömässä istuivat filosofi ja matemaatikko.

- Mitä mieltä sinä olet tuosta Suomen Immos-kohusta? filosofi kysyi matemaatikolta.

- "Jos se puhuu kuin ankka ja kävelee kuin ankka, voidaan olettaa, että kyseessä on ankka", matemaatikko vastasi.

- Eli pidät Immosta rasistina tai fasistina? filosofi varmisti.

- En voi, matemaatikko vastasi. - Hän ei mahdu induktiiviseen ankka-määritelmään.

- Miten niin? filosofi kysyi.

- No kun hän saattaa kyllä puhua kuin ankka, mutta jos hän samalla on naimisissa muslimitaustaisen maahanmuuttajan kanssa, homma menee hankalammaksi. Puhuu kuin ankka, muttei taatusti kävellyt alttarille kuin ankka.

- Minäkin olen vähän miettinyt, että jos hän olisi oikeasti rasisti tai fasisti, hän ei olisi ollut niin yllättynyt suomalaisten reaktioista. Siksi tulinkin niin uteliaaksi, että selvitin netistä vähän enemmänkin hänen ajatuksiaan. Wikipedian mukaan hänen esikuviaan ovat Anders Chydenius ja Jörg Haider. Molempia toki väitetään kansallisliberaaleiksi, mutta käytännössä heidän aatteensa ovat kuin yö ja päivä. Chydeniukselle kansallisaate perustui siihen ajatukseen, että kansalla on oltava samat oikeudet kuin virkamiehillä ja aatelisilla, eli kysymys oli valtion sisäisistä asioista. Jörg Haiderilla taas kansallisaate perustuikin virkamiesten ja aatelisten etuoikeutetun aseman laajentamisen koko kansaan, ulkomaalaisia vastaan. Näistä Haider onnistui luomaan menestyvän poliittisen liikkeen, kun taas Chydenius joutui eliitin hyljeksimäksi ja syrjään.

- Ankoilla on kysyntää, matemaatikko hymähti.

- On kysyntää, mutta mielenkiintoisempaa on, että miksi sitä kysyntää on niin paljon. Minua jäi vaivaamaan, miksi Haider onnistui, kun taas Chydenius epäonnistui ainakin Suomessa. Ruotsissa hänen menestyksensä oli toki parempaa. Lopulta päädyin siihen lopputulokseen, että ihmisillä on tarve musta-valkoiseen maailmaan. Asioista täytyy tietää, ovatko ne hyviä vai pahoja, eikä sijaa epäilykselle saa olla. Selkeistä totuuksista saa aikaan hyviä iskulauseita joihin on helppo samaistua, on helppoa rakentaa yhteishenkeä, järjestää marsseja itse nimettyjen sankarien haudoille, kehittää oma sanasto ja levittää yhteistä sanomaa maailmalle. Joukkoon saa helposti uusia kannattajia, mikä synnyttää voiman tunnetta ja innostaa.

- Miksi sitten vetää se raja Haiderin tapaan valtion rajalle, eikä Chydeniuksen tapaan eliitin ja kansan välille? matemaatikko ihmetteli.

- Koska valtion raja on musta-valkoisen yksiselitteinen, se menee siinä mihin se on piirretty, kansalaisuus on selkeä asia, joka ihmisellä joko on tai ei ole. Eliitin ja kansan välinen raja on häilyvä: ovatko eliittiä kaikki virkamiehet, korkeimmat virkamiehet, yritysjohtajat, tutkijat, ketkä? Jos vihollista ei pysty tunnistamaan varmasti, on vaikeaa valita oikea toimintatapa. Haiderin rajanvedon pohjalta on käytännössä mahdollista rakentaa poliittinen liike, kun taas Chydeniuksen rajanvetoa ei kunnolla ole olemassakaan.

- Mutta täytyyhän Haiderin seuraajien tiedostaa olevansa rasisteja tai fasisteja, matemaatikko huomautti.

- Ei tarvitse, etenkään kun suurin osa heistä ei edes ole sitä, filosofi totesi. - He etsivät jotain aivan muuta kuin rasistisia ja fasistisia viestejä, he etsivät yhteishenkeä, kansallistunnetta. Yhteishengen luominen yhteistä vihollista vastaan on monin verroin helpompaa kuin yhteisen tavoitteen rakentamista varten. Joten käytännössä se retoriikka itsessään ei välttämättä millään tavoin kosketa heidän reaalielämäänsä, vaan on vain väline tuon kansallistunteen saavuttamiseksi. Ja koska he eivät aidosti ole sen takana, eivät he myöskään ymmärrä ryhmään kuulumattomien ihmisten voimakkaita vastareaktioita.

- Se retoriikka on kuitenkin aika ongelmallista, matemaatikko sanoi.

- On, filosofi myönsi. - Ja siksi vastareaktiot ovat tärkeitä. Mutta on kyllä surullista, ettei Chydeniuksen aatteiden pohjalta ole mahdollista rakentaa yhtä voimakasta liikettä. Ihan vain siitä syystä, että siinä on liikaa harmaan sävyjä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Tuli tuosta mieleen nykyhallituksen, erityisesti Juha Sipilän puhetapa. Aikansa Sipilä hoki, kuinka "meillä kaikilla" on yhteinen tilannekuva. Keitä ovat Sipilän "me kaikki"? Politiikan eliittitaso, puoluejohtajistot, ekonomistit, VM ja Suomen Pankin tutkijat, ylimmät virkamiehet.

Hetkeä myöhemmin Sipilä sanoi että muut kuin työelämässä olevat eivät kuulu neuvottelupöytään. Nämä eli siis eläkeläiset, lapset, opiskelijat, työttömät ym eivät siis kuulu "meihin kaikkiin".

Yhteishengen luomista yhteistä vihollista vastaan tuokin on. Veikkaan että Sipilä ja hallitus vetää lopulta vesiperän.

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth

Siinäpä se, jos ei oikeasti pidä jokaista yksilöä sen arvoisena, että valtion tulisi turvata jokaiselle aidosti elämisen arvoinen elämä, menevät teotkin sen mukaisiksi. Esim. ammattiliittojen on täysin mahdotonta hyväksyä jotain 5% tuottavuusloikkaa, jos se ylimääräinen tuottavuus kanavoituukin voittoina veroparatiiseihin, eikä piristyksenä maan sisälle.

Valtionpolitiikka on globaalissa maailmassa äärimmäisen paljon hankalampaa kuin suljetuilla rajoilla varustetussa maassa, mutta paluu suljettujen rajojen politiikkaan vain, koska se on helpompaa, ei ole käytännössä mahdollista. Ellemme sitten halua palata aikaan, jossa matkapuhelimet, väritelevisiot ja kannettavat tietokoneet olivat vain rikkaille tarkoitettuja ylellisyystuotteita, joiden käyttöikä oli vuosia ja vuosia. Mistä kaikesta olemme valmiita luopumaan vain sen takia, että politiikan teko olisi helpompaa?

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi

Onko Immonen siis säälittävä häviäjä, jonka avulla pelataan ja taktikoidaan kaikki tarvittava toisten pussiin, jos niin halutaan. Kuka todella johtaa janokasta puoluetta, jolle ruoka kelpaa ja viini maistuu. Nälkä kasvaa usein syödessä, mutta ruokalista juomineen vaihtuu turhan usein. Kuin ravintolassa, jossa poronkäristystä sai vain eilen, vaikka haluaisin samaa vielä tänäänkin. Juhlat eivät nyt tunnu juhlilta, vaan odotukselta, mitä seuraavaksi kaadetaan. Toiseksi suurin puolue ei sentään pienene silmissä, mutta ei toisaalta osaa suuntautua ulospäinkään. Omaansa puolustetaan, mutta se ei riitä, että vain sisällä olijat ovat turvassa. Puolueen tehtävänä on ajatella koko maata ja sen tulevaisuutta. Konemaisesti kaikki vielä toimii, mutta puolue on hengeltään ja politiikaltaan suurin arvoitus. Suomen parasta ajatellen vaiko narsistinen kosto naapurille, omiensa nöyryyttämien toimesta.

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth

Minun tulkintani mukaan Immonen on ihminen, joka toivoo että olisi saanut elää jollain idealistisemmalla aikakaudella, jollaista nykyiset länsimaat eivät enää pysty tarjoamaan. Se, että hänen kaipuutaan on pystytty hyödyntämään muihin tarkoituksiin, on ikävää, mutta ei oikeastaan kerro mitään itse puolueesta.

Puolue taas on populistipuolue, jonka ainoa tarkoitus on miellyttää, ilman mitään ideologioiden painolastia. Siksi sinne mahtuu kovin monenlaista porukkaa, jolloin sen johtaminen on hankalaa, koska puoluejärjestelmässä päätökset kuitenkin ovat äänestyspäätöksiä. Ilman selkeästi uloslausuttuja poliittisia linjanvetoja ei ole mahdollista vetää linjakasta politiikkaa.

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi

Se viisasten kivi on jossain, mutta mielipiteitä ja tekstiä aivan liikaa kaikkialla. Jotkut puolueessa ovat kuin artisteja, jotka vaativat kansaa huomioimaan heidät. Mutta heidän nyt jo vahvan kannatuksen puolue ei osaa ajatella Suomea ja suomalaisia. Ehkä jopa vilpitöntä halua on ilmassa, mutta ei vain osata taistella puhtaamman puolesta. Kun puolueelle annetaan valta ja vastuu, sitä pitäisi myös osata käyttää sanoin ja teoin. Nyt on rikottu turhan monta lupausta, joko aiheesta tai aiheetta.

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi

Perussuomalaisissa on liian paljon sooloartisteja, kun sen puolen hoiti ennen suhteellisen taidokkaasti vain Soini. Rytmikitarassa olijalta ei vaaditakaan aivan samaa johtajuutta, osaamista. Nyt sooloilijoita on liikaa, eikä sillä tavalla saada hallitusvastuun puolueesta oikeaa kuvaa. Nämä sooloilijat eivät ajattele yhteistä parasta, eivät osaa balanssia toisten kanssa. Eivät edes omassa puolueessaan. Nyt jäljellä vain uhrit, mutta jos muut puolueet osaavat asiansa, he eivät uhraa mitään eivätkä ketään. Antaa vain olla, totuus kansalle ja ajattelemista omin aivoin. Ei kannettu vesi kaivossa pysy, sanotaan. Sen merkityksen oppivat ymmärtämään myös Suomen ongelmallisimmat poliitikot. Siinäpä uuden listan aihe, voisi ehkä joutua itse Putkonenkin sille.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Perussuomalaisissa on liian paljon sooloartisteja"

Kysytään nyt rehellisesti mitkä puolueet ovat ajaneet Suomen nykyiseen ongelmalliseen tilanteeseen jossa meillä ei ole edes työkaluja millä saisimme taloutemme ja työllisyytemme nousemaan. Vastaus on tietenkin persut, koska eivät ajoissa sanoneet muille puolueille että perseelleen menee.

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth

Minä uskon, että päätökset Suomessa on yleensä tehty parhaan olemassaolevan tiedon pohjalta, ja moni päätös on osoittautunut virheeksi vasta siinä vaiheessa, kun muualla maailmassa tai Suomessa on tapahtunut jotain, jota ei ole osattu ennakoida. Tulevaisuuden ennustaminen on aina vaikeaa, etenkin jos itsellä ei ole riittävästi valtaa aidosti muokata tulevaisuutta.

Tällä hetkellä persut ovat parasta mitä suomalaisessa politiikassa on tapahtunut, koska he ovat tuoneet politiikan takaisin politiikkaan. Heidän ei itse tarvitse edes olla tekemässä mitään omaa politiikkaa, kunhan he pakottavat muut puolueet siihen. Persut on erinomainen poliittinen katalysaattori.

Demareista olen eniten huolissani, koska Suomen nykyisenlaiseksi rakentaminen on ollut kovin demarivetoista, joten vain demareilla voi olla tarpeeksi kattava kokonaistietämys siitä, miten tämä sumppu olisi mahdollista purkaa. Tosin hekään eivät välttämättä ole huomioineet kokonaisvaikutuksia riittävästi. Olen huolissani myös siitä, miten suuri määrä täysin kokemattomia ministereitä Suomessa juuri nyt on. Tässä taloudellisessa tilanteessa tarvittaisiin myös aitoa poliittista kokemusta, pelkkä hyvä tahto ei oikein riitä.

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi

Katalysaattori saattaa Perussuomalaisten versiona toimia hyvin, mutta muu tekniikka on kokemuksin vielä testaamatta. Nyt hallitusvastaavan asemassa. Se vain on vaikeata olla vasemmalla, kun Sipilän oikealla puolella on kapitalistinen ammattiauttaja. En herjaa, sanon vaan, kyllä Stubb puolueineen haluaa Suomen voivan hyvin. Soinilla ei ole tänään oikein väriä puolueen isänä. Aidosti punainen puolue historiansa valossa pärjää osaamisellaan Perussuomalaisten Putkoselle, jolla on rasitteena koulutus vieraissa. Tämän päivän oma väki on antanut vain mahdollisuuden päteä. Kaikki kunnioitus peliin ja kehiin, mutta työväen liikkeen etujen valvojina Perussuomalaiset ovat jo narrin asemassa, jos niin itse haluavat.

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth Vastaus kommenttiin #9

On mielenkiintoista nähdä, mihin tämä kaikki johtaa. On jo viitteitä siitä, että Sipilän pakotettu yhteiskuntasopimuksen korvike johtaa kansan organisoitumiseen vallanpitäjiä vastaan. Siinä vaiheessa kun ihmisiltä oikeasti katoaa leipä pöydästä, valtiossa kuin valtiossa alkaa tapahtua. Sellaisia ongelmia on historiassa hoidettu mm. giljotiineilla ja ampuma-aseilla.

Jari Rauhala Vastaus kommenttiin #10

"...sellaisia ongelmia on historiassa hoidettu mm. giljotiinilla ja ampuma-aseilla..."

Vaikuttaa että ehkä edellinen on niissä piireissä hahmotettu, missä päätöksiä sorvataan ja tiedetään mihin ollaan EU-euro akselilla menossa, liittovaltio, vapaakauppasopimukset jne..
Ei näitä ilman pitkäaikaisia suunnitteluja synnytetä. Ei vallanpitäjät lobbareineen (lobbarina myös media) tyhmiä ole. Luonnollisesti asioiden todellista luonnetta loogisena jatkumona ei valtaväestölle kerrota, se laittaisi jo alkuun vastaan, esim. rauhankumppanuus / NATO, EU ja euro.

Pienenä esimerkkinä Erkki Tuomioja, joka 2011 (tai 2009) toi esille, miten "sivistysvaltiossa" ei ole oikein säilyttää ampuma-aseita (metsästys) kotona. Ne pitäisi säilyttää yhteisissä varastoissa, josta tarvittaessa noudetaan. Maallikon näkökulmasta asia on järjetön, mutta siitä näkökulmasta ja näköalapaikalta, jossa tiedetään mihin puutteen tilanteeseen ollaan menossa ja mitä maailmalla eli historiassa on tapahtunut, niin asiassa on järkeä. Asesitamatonta kansaa on helpompi hallita.
Viisas sanonta: Kun kansa pelkää vallanpitäjiä kyseessä on diktatuuri, ja kun vallanpitäjät pelkäävät kansaa kyse on demokratiasta.

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth Vastaus kommenttiin #11

On itse asiassa aika koomista, että suomalainen politiikka tänä päivänä kopioi suoraan putinistista politiikkaa: kun kansalta on leipä loppumassa, kansaa yritetään pitää kurissa pelottelemalla ja uhkailemalla. Venäjä näyttää konkreettisesti miten paljon sillä on voimaa kurittamalla naapureita, kun taas Suomen hallitus näyttää konkreettisesti miten paljon sillä on voimaa kurittamalla lapsia, sairaita, eläkeläisiä ja työttömiä. Kumpikaan taho ei selvästikään tajua, että pelko johtaa myös keskiluokan toimintakyvyttömyyteen, mikä tappaa valtion. Suomalainen keskiluokka on se väestöryhmä, jolla on edellytykset ryhtyä "elintasosurffareiksi" ihan oikeasti, ja koska muu Eurooppa kasvaa, suomalaisen keskiluokan työpanokselle ulkomailla on kysyntää. Suomalainen keskiluokka on heikosta palkkatasosta huolimatta pysynyt Suomessa lähinnä sen takia, että lapsille tarkoitetut palvelut ovat melko hyviä, mutta kun hallitus rampauttaa nekin, ei motiiveja jäämiselle oikein enää ole.

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi Vastaus kommenttiin #10

Kun maailma elää, sitä ei muutamalla käskyllä pysäytä mikään. Ei sotilas, ei poliitikko ja rikkaat oman edun tavoittelijat vielä vähemmän. Syödään, juodaan ja pahoin voidaan, jos otetaan liikaa. Oppia ja neuvoja on valtava määrä, tiedon lisätessä epävarmuutta. Kuka osaa tänä päivänä tehdä ison pommin niin sotilaallisesti kuin poliittisesti, taloutta unohtamatta. Suomi on siitä onnellisessa asemassa, että se on pieni, ei suuri valta. Ajatus on aina puolustaminen ensi sijassa, ei hyökkääminen ja kasvojen menetys. Suomen pitäisi yksinkertaisesti päästä puolueettomuuteen, tulla Venäjän kanssa toimeen ja tehdä vapaata kauppaa haluavien kanssa. Helppoa ja halpaa ajatella, kallista toteuttaa oman kodin tärkeät muutokset.

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi

Saa sitten nähdä jaksaako hallitus valitsemallaan linjalla yrittää lihottaa Suomen taloutta. Huomataan huomenna, mikä on viisasta ja mikä vähemmän kestävää, eilisen kehuista huolimatta. Sipilä yrittää, mutta kun kerran toiminta ontuu, niin se ontuu. Hallituksessa on paljon sellaista, joka ei herätä suurta luottamusta. Sen olisi onnistuttava vakuuttamaan yleisö, siis kansa ja sen valta päätöksissään. Ääni kuuluviin kun tarvetta on, sekin oikealla tavalla tehtynä. Esimerkkinä epäonnisesta Ankasta, Immonen ei osannut ajatella aikaa, paikkaa, eikä tapaa toiminnassaan. Julkisuuden henkilöllä on suurempi vastuu kuin tavallisella duunarilla teksteissään. Sen hän unohti kuin että salanimellä voi kirjoittaa melkein mitä vain.

Toimituksen poiminnat