Vaihtoehtoinen tulevaisuus Mitä Suomessa ja maailmassa voisi tapahtua, jos PersKeKo-hallitus ja kaikki sen vastineet maailmalla löytäisivät aidon kompromissin...

Kukaan ei oikeasti halua investoida tulevaisuuden innovaatioihin

Juha Sipilä keskusteli startup-yrittäjän kanssa. Molemmat olivat huolissaan.

- Suomen tilanne ei ole muuttumassa millään kovin nopealla aikataululla, yrittäjä sanoi. - Te kaipaatte uutta kasvua, mutta oikeastihan kukaan ei halua koskea pitkällä tikullakaan mihinkään innovaatioihin.

- Tiedän, Sipilä vastasi. - Tilanne oli aika lailla toinen silloin Solitran aikoina, kun pankinjohtaja pystyi antamaan lainaa pärstäkertoimella. Nykyään pankkeja säädellään niin tarkkaan, että saadakseen lainaa pitäisi itse ensin tallettaa pankkiin vastaava summa rahaa, saadakseen sen lainana takaisin. Tosin jonkin verranhan nuo Finnveran takaukset tuossa asiassa auttavat.

- Jonkin verran kyllä, mutta koska niillekin on prosenttirajat, täytyy yrittäjältä joka tapauksessa löytyä reippaasti vakuudeksi kelpaavaa omaisuutta, jotta takauksiakaan olisi mahdollista hyödyntää.

- Solitran myynnin jälkeen harrastin kyllä itse sijoitustoimintaa jonkin aikaa, mutta siirrettyäni päätöksenteon vastuuta itseltäni muille, heikkenivät tuotot reippaasti.

- Siinäpä se! yrittäjä huudahti. - Päätöksenteon vastuun ulkoistus on se Suomen suuri ongelma! Menestyvät yritykset eivät voi tehdä sijoituksia tuleviin innovaatioihin, koska kukaan ei halua ottaa vastuuta pieleen menneestä päätöksestä yrityksen omistajien edessä. Siksi ainoat innovaatiot joihin ne uskaltautuvat mukaan ovat sellaisia, jotka jo ovat lyöneet läpi, jolloin ostava yritys vain ostaa tulevaisuuden tulot alkuperäisiltä yrittäjiltä. Eikä niistä yleensä myöskään tule mitään kestäviä menestyksiä, vaan ennen pitkää ne lopahtavat ihan omaan merkityksettömyyteensä.

- Ja heikommin menestyvillä ei tietenkään ole varaa tehdä niitä tarvittavia sijoituksia...

- Niinpä niin. Siksi Suomessa on mahdollista tehdä vain niin pieniä ja vähämerkityksisiä innovaatioita, että niiden kehitystyöhön riittää asuntovarallisuuden panttaaminen ja Finnveran takaus. Lisäksi tälle ei edes voi tehdä mitään, sillä auta armias jos joku menestyvän yrityksen päättäjä sattuu tekemään virheinvestoinnin. Heti tulee potkut ja elinikäinen leima, joten kenenkään päättäjän ei henkilökohtaisista syistä kannata ottaa tuollaista riskiä edes merkittäväksi tunnistetun innovaation kohdalla, ellei se tosiaan jo ole lyönyt läpi.

- Eikö nykyään kuitenkin jo enenevässä määrin löydy kaiken maailman bisnesenkeleitä? Sipilä kysyi.

- Löytyy toki, mutta niillä on varaa sijoittaa niin vähän, ettei niillä rahoilla pysty tekemään yhtään mitään, yrittäjä vastasi. - Merkittävän innovaation kehittämiseen kuluu aikaa ja rahaa, ja sinä aikana ei tuloja yksinkertaisesti ole. Silti pitää palkat pystyä maksamaan, hoitamaan markkinointi, sopimukset ja luomaan kontaktiverkosto. Ei sitä jollain muutamalla kymppitonnilla tehdä. Lisäksi niillä rahan hinta yleensä on niin kohtuuton, että se jo itsessään on omiaan tuhoamaan hyvänkin uuden liiketoiminnan.

- Löytyyhän niitä isommillakin summilla startuppeihin sijoittavia tahoja, Sipilä huomautti.

- Löytyy joo, mutta ne taas tyypillisesti vähentävät riskejään sijoittamalla rahastoihin jotka sijoittavat rahastoihin jotka sijoittavat startuppeihin, yrittäjä totesi. - Erittäin fiksu toimintatapa sijoittajilta, mutta startuppien näkökulmasta ollaan taas  ongelmissa, eli niissä samoissa muka-enkeleissä ja siemenrahastoissa, joiden rahan hinta ja olemattomat sijoitussummat itsessään tappavat startupit. Erityisesti markkinointirahaa ei oikein ole saatavilla mistään, ja sitähän on pakko löytyä, jotta olisi mahdollista edes yrittää läpilyöntiä.

- Mitä asialle oikein pitäisi tehdä? Sipilä kysyi.

- Taikoa Suomeen vino pino miljardöörejä, joista on kivaa leikkiä ihan itse omilla rahoillaan, ja jotka eivät pelkää miljoonienkaan menettämistä, yrittäjä vastasi. - Voi olla aika vaikea tavoite toteutettavaksi, etenkin hallituksen voimin. Laiskat miljardöörit, jotka ulkoistavat omaisuutensa hoidon muille, tuhoavat Suomen ihan puhtaasti siitä syystä, että omaisuudenhoitajat eivät edes saa leikkiä omistajien rahoilla, tai he ovat nopeasti entisiä omaisuudenhoitajia ja myös leimattuja loppuiäkseen, kun taas kukaan ei voi kieltää miljardöörejä itse sitä tekemästä.

- Miten niillä rahoilla sitten kannattaisi leikkiä?

- Keskittyä pelkkien talouteen liittyvien excel-taulukoiden ja tilinpäätösten sijasta konsepteihin ja toteutukseen. Ja uskaltaa uskoa sellaisiin, jotka aidosti kuulostavat omasta mielestä järkeviltä, yrittäjä vastasi. - Ja tietenkin hyväksyä myös tappioiden syntyminen aina välillä, koska kenenkään arvostelukyky ei aina voi olla oikeassa.

- Tälle ongelmalle minä en kyllä pysty tekemään yhtään mitään, Sipilä lopulta totesi.

- Tiedän, yrittäjä huoahti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth

Kannattaisi toki, mutta harvalla Suomessa on niitä tarvittavia rahoja ja riittävää asiantuntemusta. Pienen ja väkiköyhän maan ongelmia.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Voihan niitärikkaita kasvattaa verorahoilla kunhan leikataan sosiaaliturva pois, yksityistetään koulut, poliisi, palokunta, vr, alko, sairaanhoito ja vesistöt sekä lakkautetaan kunnat, kirjastot, kela, sossu, maistraatti ja työkkäri... ja lista jtkuisi. Jos vähäosaisilta tulee urputusta niin perustetaan säätiöitä joihin rikkaat sitten voivat lahjoittaa rahaa välitettäväksi korvamerkittyinä lainoina haluamilleen vähäosaisille henkilöille. Miten on kuulostaisiko hyvältä? Tehdäänkö suomesta pohjolan intia?

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth

Suomi on ratkonut tuota ongelmaa jo kohtuullisen hyvin julkisella rahalla. Tekes, Finnvera, Sitra, Tesi ym. pyrkivät parhaansa mukaan toimimaan innostuneiden miljardöörien korvikkeena. Ongelmaksi siinä lähinnä muodostuu vastuu verotettujen kansalaisten suuntaan, josta yritetään huolehtia byrokratiavuorella. Lopputuloksena sitten yritykset joutuvat käyttämään merkittävän osan tukirahoista byrokratian pyörittämiseen.

Henkilökohtaisesti en usko, että tähän ongelmaan on mitään patenttiratkaisua. Usein lähinnä sattuma ratkaisee, mitkä yritykset menestyvät. Yrittäjien vastuulla on sitten pyrkiä parantamaan sattuman todennäköisyyttä.

Käyttäjän Timoteus kuva
Timo Huolman

pienyrittäjän innovoinnin ja laajentumisen tehokkaana esteenä on kohtuuton lupa- ja hyväksyntäviidakko, yrittäjä ei voi ottaa vastaan tilausta esim tavallisesta mutta erikoismitoitetusta työpöydästä,

tai voi toki, tehdä pöydän ja myydäkin sen, mutta ei sitä pöytää saa käyttää ilman byrokratiaviidakon läpi kahlaamista ja tällöin pöydän toimitusaika ja hinta muodostuu niin kohtuuttomaksi ettei sellaista kukaan osta.

tämä pätee jo lähes kaikessa, pian patalapuissakin, kun ei niin ei.

omarahoitteisen laajentumisen ja sarjatuotannon lähtölaukaus olisi se myyty ja käytössä tuotekehitykseen päässyt yksittäiskappale, mutta ei niin ei.

tee siinä sitten jotain kun kiinalainen roska siivojan tulostamine CE-merkintöineen vyöryy markkinoille reippaasti alle kotimaisen materiaalihinnan, jonka senkin hinta on osaltaan paisutettu byrokratialla.

minua on tästä syyllistetty tokaisulla, että älä ole saamaton tee sinäkin niin...

mikähän on kiinaisen pöytälaatikkotuontifirman rangaistus narahtamisesta, none.
entäs suomalaisen pienyrittäjän, all.

eikös meillä taas pitänyt olla byrokratian purkutalkoot, kummasti aihe nousee esille aina vaalien aikana, mutta vaalien jälkeen lupaus unohdetaan välittömästi ja keskitytään innokkaasti byrokatian paisuttamiseen.

Toimituksen poiminnat