*

Vaihtoehtoinen tulevaisuus Mitä Suomessa ja maailmassa voisi tapahtua, jos PersKeKo-hallitus ja kaikki sen vastineet maailmalla löytäisivät aidon kompromissin...

Professori Matti Virén saa kutsun Pikku-Mustan yliopistoon

- Minä törmäsin hassuun uutiseen Uusi Suomi -nimisessä verkkolehdessä, Pikku-Mustan yliopiston filosofi sanoi yhteiskuntatieteilijälle. - Siinä puhuttiin yliopisto-opiskelijoiden hyväosaisuudesta. Mutta erityisesti minua jäi mietityttämään yksi Virénin vastaus erään kommentoijan kommenttiin.

- Mikä niin? yhteiskuntatieteilijä kysyi.

- Se oli oikeastaan kysymys, ja ehkä juuri siksi ajatuksia herättävä, filosofi vastasi. - Hän kysyi: "Jos opiskelijat hakeutuvat aloille, joilla on huono palkka, pitääkö valtion sitten kompensoida se erilaisilla tulonsiirroilla? Koulutukseen hakeutuminen on kai vapaaehtoista - ei valtion tehtävänä ole taata jotain ansiotasoa."

- Oi, miten loistava kysymys! yhteiskuntatieteilijä huudahti. - Se on täysin oikea kysymys, johon ei ole kätketty itseensä oikeaa vastausvaihtoehtoa, mutta joka silti antaa erinomaista tukea vastaajalle. Toki siihen voisi vastata väärinkin, mutta oikein vastaaminen on silti helpompaa.

- Mikä sitten on oikea vastaus? filosofi kysyi. - Minä en ainakaan tiedä.

- Tässä on kyse vastakkainasettelusta, yhteiskuntatieteilijä vastasi. - Opiskelijoiden hakeutuminen huonosti palkatuille aloille on toki mielenkiintoista, sillä se vaikuttaa talouden näkökulmasta epärationaaliselta, jolloin tietenkin on aiheellista kysyä, kannattaako valtion tukea epärationaalista käyttäytymistä. Vastaus ei kuitenkaan ole mitenkään itsestäänselvä.

- Nyt minä ymmärrän entistäkin vähemmän, filosofi sanoi. - Miksi muka valtion kannattaisi tukea epärationaalista käyttäytymistä?

- Vastaus selviää, kun tarkastelukulman kääntää päinvastaiseksi, yhteiskuntatieteilijä vastasi. - Jos mietitään yhteiskuntaa valtavasta rationaalisesta yksilöjoukosta koostuvana kokonaisuutena, saadaan kummallinen lopputulos: yhteiskunta täynnä juristeja, lääkäreitä ja ekonomeja, ja sitten niitä reppanoita, jotka valtion sääntelyn takia eivät ole mahtuneet näiden alojen koulutuskiintiöihin, vaan joutuvat tyytymään johonkin huonompaan.

- Tuollaisessa maailmassa suurin osa ihmisistä varmaan vihaisi elämäänsä, filosofi totesi. - Mutta se ei ole vastaus tuohon epärationaalisen käyttäytymisen tukemiseen. Onko valtion pakko sekaantua siihen? Eikö se voisi antaa ihmisten itse tehdä omia valintojaan?

- Ei, yhteiskuntatieteilijä vastasi. - Jos asiaa tarkastellaan yksilöiden sijasta valtion näkökulmasta, saadaan hyvin toisenlainen lopputulos. Yksittäinen ihminen ei tiedä, miten muut ihmiset hänen kotimaassaan toimivat, eikä hän siten pysty tekemään valtion näkökulmasta rationaalista ammatinvalintapäätöstä. Valtio on se taho, joka tarvitsee tietyn määrän opettajia, tietyn määrän lastenhoitajia, tietyn määrän sairaanhoitajia, tietyn määrän erilaisia viranomaisia. Mutta koska valtiolla ei ole valtaa pakottaa yksilöitä tiettyyn ammattiin, täytyy sen houkutella heitä, jotta riittävän suuri osuus kansalaisista hakeutuisi ammatteihin, jotka ovat valtion toiminnan kannalta välttämättömiä. Tämä on mahdollista vain erilaisin tulontasauskeinoin. Eli vaikka valtion tehtävänä ei suoranaisesti ole taata tiettyä ansiotasoa, kannattaa sen silti tehdä niin, oman etunsa nimissä.

- Mutta Virén sanoi myös näin: "Eniten minua ihmetyttää tässä keskustelussa se, että kukaan ei tunnu olevan kiinnostunut maksumiehistä, niistä jotka joutuvat maksamaan hyväosaisten koulutuksen." filosofi jatkoi.

- Toinen loistava huomio! yhteiskuntatieteilijä huudahti. - Taas kerran kommentti ohjaa ajattelemaan oikeaan suuntaan, vaikka se päällisin puolin tarkasteltuna näyttää sanovan jotain aivan muuta. Ketä muuta valtio ajattelee kuin maksumiehiä, omia kansalaisiaan, kun se varmistaa maasta löytyvän riittävän määrän opiskeluaikansa nälissään riutuneita opettajia, lastenhoitajia, sairaanhoitajia, ja muita virkamiehiä? Kyllä niillä ammattikoulun käyneillä sähkö- ja putkimiehilläkin on lapsia, sairauksia, koteja, rikoksen uhriksi joutumisia sun muita. Jos valtio ei ajattelisi heitä, täytyisi heidän itse hoitaa kaikki nuo asiat, ja se ei välttämättä olisi kovinkaan helppoa meistä kenellekään.

- Mielenkiintoista, filosofi totesi. - Olisi kiva tietää, miten Virén itse noista asioista oikeasti ajattelee.

- Ehkä meidän pitäisi kutsua hänet tänne, yhteiskuntatieteilijä sanoi. - Minä haluaisin kuulla enemmän hänen kysymyksiään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

En oikein tiedä, mitä pitäisi sanoa. Lienee paras olla sanomatta mitään.
Mieleeni tulee vain tapaus, jossa juuri valmistunut yli 40 -vuotias maisteri, joka oli suorittanut valtavan määrän opintopisteitä vuosien varrella eri oppiaineissa, tuli vastaanotolleni ja kertoi, että halusi aloittaa jatko-opinnot. Yritin poliittisesti korrektein termein vihjailla hänelle, että olisi jo aika siirtyä työelämään, mutta selvästikin hän suuttui "ehdotuksestani". Ilmiselvästi hänelle koulutus oli itseisarvo. Ymmilläni ole myös niiden nuorten ihmisten suhteen, jotka suorittavat ties monetta AMK- ja yliopisto-tutkintoa. Onko usean ilmaisen tutkinnon suorittaminen sekin jokin ihmisoikeus, varsinkin kun lasku laitetaan niille, joilta koulutus on evätty...

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth

Kiitos, että kommentoit. Tämä nimittäin on taas uusi erinomainen aihe, juuri sellainen, jota tekstin yhteiskuntatieteilijä kaipasi. Elämäntapaopiskelu on ehdottomasti valtava ongelma. Ongelma on kuitenkin enemmän eettinen kuin taloudellinen, sillä se on kuin tiedon musta aukko. Yksilö ahtaa päähänsä suuria määriä tietoa, mutta ei anna mitään vaihdossa ulos. Koulutus ei koskaan voi olla itseisarvo, sillä on vain ja ainoastaan välinearvoa, sillä tiedon arvo on yhteisöllisyydessä, ei tiedossa itsessään. Jos tietää paljon, mutta ei voi jakaa tietoa kenenkään kanssa tai edes hyödyntää sitä arjessaan, tieto itsessään on täysin merkityksetöntä.

Sen sijaan rahan kytkeminen koulutuksen tai tieteen välinearvoon on mieletöntä, koska tieto ja raha toimivat erilaisilla periaatteilla. Tämä siitäkin huolimatta, että tieteentekoa kustannetaan ihan oikealla rahalla.

Käyttäjän OlliBackstrom kuva
Olli Bäckström

Tämä anekdootti ei toivottavasti ole koko totuus, sillä muuten se heijastuu varsin huonosti sinuun professorina ja Turun yliopistoon tiedettä tekevänä instituutiona. Kyllä kai otit ensisijaisesti kantaa opiskelijan tutkimusehdotukseen etkä hänen persoonaansa, ikäänsä tai työhistoriaansa?

"Poliittisesti korrektein termein vihjailu" vaikuttaa myös aika huonolta tavalta viestiä tieteellisessä ympäristössä. Varsinkin jatko-opinnoista keskusteltaessa pitäisi päinvastoin pyrkiä selkeään ja yksiselitteiseen vuoropuheluun. Tai näin ainakin näen asian 42-vuotiaan jatko-opiskelijan oman kokemusperäisen todistusaineiston valossa.

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth

Minä tein ehkä liian pitkälle vietyjä oletuksia tapauksesta, kun minulle jäi kuva tapauksesta, jolla ei olisi ollut vielä minkäänlaista tutkimus- tai rahoitusehdotusta, vaan puhtaasti halu opiskella lisää.

Tutkimusehdotuksia arvioitaessa tietenkin merkityksellistä on vain tutkimusehdotuksen sisältö, sillä tehty tutkimushan tietenkin on yksi niistä tavoista soveltaa opittua, mitä varten opiskelijat ovat koulunsa käyneet. Ei se, onko tutkijalla virka, ratkaise tutkimuksen arvoa, vaan tietenkin tutkimuksen sisältö.

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

Mikaela, olen lukenut yhteiskuntasatiiriasi silloin tällöin, ja se on ihan viihdyttävää, mutta jos rupeat nostamaan henkilöitä syytetyiksi Pethin tuomioistuimeen, olisi perusteltua esittää syytteet selkokielellä, jotta syytetty voi halutessaan puolustautua.

Kirjailijan hattu ei vapauta journalistisesta etiikasta.

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth

Mielenkiintoista, että koit tekstin syytökseksi, sillä sellaiseksi sitä ei ollut tarkoitettu. Parhaat keskustelut syntyvät silloin, kun keskustelijat eivät ole keskenään täysin samaa mieltä, eikä erilaisten näkökulmien tuomitsemisessa ole mitään järkeä. Arvostan Virénin lähestymistapaa asioihin, ja sitä, että hän aina jaksaa vastata minulle myös omien blogitekstiensä kommenteissa.

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

"Mielenkiintoista, että koit tekstin syytökseksi, sillä sellaiseksi sitä ei ollut tarkoitettu."

Osaatko sanoa mikä tekstin tarkoitus oli, jos ei kritiikki? (Kritiikkiä ei taida voida olla olemassa ilman syytöksiä)

"Parhaat keskustelut syntyvät silloin, kun keskustelijat eivät ole keskenään täysin samaa mieltä"

Näin on, mutta keskustelua ei voi syntyä, jos teksti on monitulkintaista, kuten tällä kertaa oli - jos pyrkimyksesi on keskustella, niin tyyliä kannattaa vaihtaa, muuten keskustelukumppanin reaktio voi aivan aiheellisesti olla:

"En oikein tiedä, mitä pitäisi sanoa. Lienee paras olla sanomatta mitään."

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth Vastaus kommenttiin #8

Tekstin tarkoitus oli vastata Virénin minulle uutisen kommenteissa esittämiin kysymyksiin ja toteamuksiin. Ajattelin ensin vastata itse uutisen kommenttien kautta, mutta huomasin vastausten olevan liian pitkiä kommenteiksi. Aihe on kuitenkin hyvinkin vaikea, ja tekstieni monitulkintaisuuskin syntyy käytännössä siitä, että niissä käsitellään arvoja.

Arvot eivät koskaan voi olla faktoja, koska ne perustuvat yksilöiden näkemyksiin ihmiskunnan motivaatiopohjasta, ja ovat siten aina uskon asioita. Etenkin kun ihmisillä on taipumus uskoa, että muut ihmiset ajattelevat ja toimivat samankaltaisilla periaatteilla kuin he itse (tai jos eivät faktuaalisesti tee niin, ovat vain niin tyhmiä tms.) Pidän todennäköisenä, että Virénin kommentti oli tuo mikä se oli enemmänkin siksi, että lähestyin aihetta hänelle vieraasta näkökulmasta, eikä niinkään puolestani kommentoijien fiktiivisyys.

Virén tekee kommenttieni kohdalla aika usein sitä, että vastaan väittämisen sijasta hän poimii vastauksistani uusia reittejä ja tavallaan auttaa minua etenemään kommentoinnissani eteenpäin. Eli hän ei mitä ilmeisimmin edes halua synnyttää mitään jankkaavia väittelyitä, vaan nähdä sen sijaan mihin aiheet voivat edetä. Saman hän teki tähänkin tekstiin kommentoidessaan, sanoi että parasta lienee olla sanomatta mitään, mutta sanoi sitten kuitenkin loput siitä kommentistaan...

Toimituksen poiminnat