TTIP – "Tunarit Tapetaan Illansuussa Panssarivaunuilla"

Pikku-Mustan yliopiston lounasruokalassa käytiin taas tiukkaa keskustelua ajankohtaisista aiheista. Tällä kertaa EU-parlamentin päätös hyväksyä TTIP oli innostanut tieteentekijät kilpalaulantaan.

– Minua kyllä huolestuttaa tuo välimiesmenettelyn nostaminen kansallisten tuomioistuinten edelle, oikeustieteilijä totesi. – Kuka siinä vaiheessa enää osaa huolehtia asianmukaisesti, minkä maan lainsäädäntöä asioissa kuuluisi soveltaa?

– Niin, kansantaloustieteilijä myötäili. – Ja mitä väliä siinä vaiheessa enää on millään lainsäädännöllä? Jos lakeja muutetaan, miten ne lait saadaan käytännössä toimeenpannuiksi edes sen jälkeen, kun jollekin investoijalle on investointisuojan nimissä maksettu valtavia summia?

– Te olette kyllä ihan hassuja, filosofi naurahti. – Mitä ihmettä te oikein pelkäätte? Jos nyt vaikka mietitään jotain ydinvoimalayhtiötä, joka pistäisi pystyyn johonkin maahan ydinvoimalan, joka posahtaisi ja saastuttaisi kolmanneksen kyseisen maan maaperästä. Oletetaan, että kyseinen maa päättäisi kieltää yhtiötä rakentamasta enää toista samanlaista aikapommia maahan, ja yhtiö veisi asian välimiesmenettelyyn investointisuojan takia. Oletetaan vielä, että välimiesmenettelyn päätös olisi, että kyseisen maan pitäisi iskeä pöytään kaikki tuon yhtiön oletetut tulot sadasta ydinvoimalasta sadan vuoden ajalta, koska se ei saisi rakentaa niistä enää yhtäkään.

– Ei kai välimiesmenettelykään noin hullusti toimisi, oikeustieteilijä toppuutteli.

– No ei tietenkään, filosofi vastasi. – Mutta oletetaan nyt kumminkin, että toimisi, koska mikään kansallinen laki ei teidän mielestänne enää olisi voimassa. Mielenkiintoista ei ole päätös, vaan se mitä päätöksen jälkeen tapahtuu. Aika harva valtio nielisi tuollaisen päätöksen, vaan ilmoittaisi yhtiölle, että se saisi vapaasti yrittää tulla hakemaan rahojaan, mutta saisi varautua panssarivaunurivistöön rajalla. Eli se siitä välimiesmenettelystä.

– No valtiohan on tietenkin aika vahva verrattuna monikansalliseenkin yhtiöön, kansantaloustieteilijä myönsi.

– Ehei, filosofi kielsi. – Yhtiöhän on aivan yhtä mahdoton sopimuskumppani. Sehän tietenkin sanoisi, että senkun vain ammutte meidät illansuussa. Mepäs menemmekin konkurssiin, ja te joudutte joka tapauksessa itse maksamaan sotkujen siivoukset.

– No mutta eihän koko TTIP:ssä sitten ole mitään järkeä, kansantaloustieteiljä sanoi. – Jos kerran kaikki voivat kuitenkin roistoilla miten lystäävät, ja vain panssarivaunujen lukumäärällä on väliä, niin miksi mitään tällaisia sopimuksia ollenkaan kannattaisi tehdä?

– Juuri siksi, että kaikki voivat kuitenki roistoilla miten lystäävät, filosofi vastasi. – Sopimuksia tehdään ystävien kanssa, ei vihollisten. Tekemällä sopimuksen Yhdysvaltojen kanssa teemme samalla tietoisen päätöksen, että Yhdysvallat ovat ystävämme. Se tarkoittaa, että Yhdysvaltojen etu on myös meidän etumme, ja meidän etumme on myös Yhdysvaltojen etu. Yhdessä rakennamme sopimuksen, jolla pyrimme varmistamaan molempien osapuolten samanaikaisen optimaalisen edun sillä, että molemmat osapuolet parhaansa mukaan pyrkivät noudattamaan samoja pelisääntöjä. Jos nyt mietitään vaikka tullimuureja, niin niiden ainoa tarkoitushan on estää hinta-laatusuhteeltaan parempia tuotteita päätymästä kuluttajille paremmalla hinta-laatusuhteella varustettuna, koska tullimuuri nostaa tuotteen hintaa, muttei laatua. Niinpä kansalaiset joutuvat tyytymään huonompiin tuotteisiin vain, koska paremmin tuotekehityksessään onnistunutta tahoa pidetään kotimaastaan johtuen vihollisena. Tuollaiset muurit estävät vain kansainvälisen yhteisön kehitystä.

– Mutta sisämarkkinoillemme voi käydä huonosti, kansantaloustieteilijä huomautti.

– Niin voi, filosofi myönsi. – Mutta meidän sisämarkkinoillemme kuuluukin käydä huonosti, jos emme pysty yhtä hyvään kuin muut. Erilaistuminen on ainoa keino varmistaa kunkin maan tasavertainen menestys pitkällä aikajänteellä, vaikka se lyhyellä aikajänteellä tuottaakin paikallisia kriisejä, kun yhdenlainen erilaistumisen malli tulee tiensä päähän, ja kyseisen maan on löydettävä itselleen uusi malli.

– Mutta jos tuo sopimus kerran on niin tärkeä, niin onhan hankalaa, että sen hyväksyminen on pakko toteuttaa EU:ssa myös kansallisella tasolla, kansantaloustieteilijä pohdiskeli.

– Ei välttämättä, oikeustieteilijä sanoi. – Periaatteessa muilla EU-mailla ei ole oikeutta sekaantua yksittäisten jäsenvaltioiden suvereeniin toimintaan sellaisessa asiassa, jossa kyseinen valtio ei toimi vastoin parlamentin tahtoa. Minkään ei pitäisi estää sitä, että yksittäiset valtiot voisivat vapaasti tehdä nopeita itsenäisiä päätöksiä parlamentin jo hyväksymän TTIP:n osalta ja alkaa soveltaa sitä heti, vaikka muut valtiot viivyttelisivätkin. Nämä edelläkävijät voisivat toimia mm. tullivapaina portteina EU:n sisämarkkinoille, ja samaten yhdysvaltalainen investointiraha luonnollisestikin hakeutuisi juuri näihin valtioihin. Muille tulisi kiire hyväksyä sopimus, jotteivät ne jäisi niin pahasti junasta. Tämä tietenkin edellyttää sitä, ettei sopimuksessa itsessään ole kielletty sen käyttöönottoa ennen muita. Sinänsä kansallisella tasolla tehtävillä päätöksillä voi ehkä vielä myös vaikuttaa sopimuksen tosiasialliseen sisältöön, joten siinä mielessä kahden portaan päätöksenteko on ihan perusteltua.

– Niin, filosofi myönsi. – Minä olen melko varma, että näyttipä sopimus miltä hyvänsä, niin välimiesmenettelyn ohjeistus siinä on köykäistä tai olematonta, ja sopimuksen purku taas hoidetaan juuri niillä panssarivaunuilla. Mutta lukipa siinä sopimuksessa mitä hyvänsä, tarkoittaa se kuitenkin sitä, että olemme entistä parempia ystäviä Yhdysvaltojen kanssa, eikä hyviä ystäviä koskaan voi olla liikaa.

MikaelaPeth1

Olen yrittäjä, kirjailija ja oivaltaja, kaikkia erikseen ja yhdistettynä. Siten syntyy yrityksiä ja projekteja kuten www.ifr.fi ja www.psykopuisto.fi sekä blogeja, kuten Mtv:n Helmessä julkaistu Eläinkunta kotonani ja tämä nyt aloitettu Vaihtoehtoinen tulevaisuus.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu